hmm...

No, viikonloppu meni taas miten meni syömisten osalta. En nyt täysin pettynyt ole, olisi voinut mennä paljon huonomminkin, mutta toisaalta myös paremmin.

Ma-to pysyin ruodussa ja söin päivittäin sen 1200kcal. Perjantaina sitten tuli pieni ongelma vastaan, kun menin äitille yöksi ja äiti ehdotti, että tehdäänkö tortilloja. Tortillat on mun lemppareita, joten pakkohan mun oli suostua. Ja mä tollo menin syömään 3 tortillaa. Koko viikon elänyt kevyesti ja sitten kerralla tuollainen ruokamäärä. Mahaan sattui ja tuntui, että halkean. No onneksi en ollut syönyt paljoa sinä päivänä ja kalorit meni vain 300:lla yli, eli 1500kcal tuli saldoksi.

Lauantai menikin sitten vähän enemmän pieleen... Syömisten osalta meni ihan ok, paitsi että söin karkkia, joista niitä kaloreita sitten kertyikin jonkin verran. Mutta tässäkin vaiheessa tilanne oli vielä ihan ok, kunnes menin kaverin synttäreille. No, siellä tuli tietysti juotua ja sitten lähdettiin vielä baariinkin, jossa tuli juotua vielä lisää. Noista juomista tuppaa aina kertyä ihan älyttömästi kaloreita, kun ei oo varaa ostella mitään light oluita. Ja kun siideriä en juo. Eli joo, kalorit oli sitä 2000 luokkaa... Että lievästi sanottuna pieleen meni.

No, tänään kuitenkin palaan taas ruotuun. Ei nyt yksi ilta mua lihota.

Kasvava ikävä

O lähti taas äsken pois. Takaisin sinne, armeijaan.
Ja ikävä mun sisällä alkaa kasvaa heti, kun katson auton perävalojen katoavan pimeyteen.

En oikeesti voi ymmärtää, miten mulla on näin ikävä. Jotenkin tuntuu, että O:n lähdöt muuttuu kerta kerran jälkeen aina vaikeammiksi ja vaikeammiksi.
Tänä viikonloppuna O tuli vasta lauantaina lomille, joten se sai olla maanantaihin asti. Heräsin lauantaiaamuna melko aikaisin ja aloin melkein itkeä, kun oli niin yksinäinen olo ja ikävä. Ja O tuli kuitenkin jo muutaman tunnin päästä. En tajua mikä muhun on mennyt, ehkä menkoilla oli jotain osuutta asiaan..

Se paha puoli näissä viikonlopuissa, kun O on täällä, että sillon mun syömiset menee niin pahasti (anteeksi nyt vain) perseelleen. Viime viikon syömiset meni ihan ok ja liikunnat myös, mutta nyt viikonloppuna tuli kyllä sellasia ylilyöntejä, että huhhuh. Pakko alkaa rajottaa tätä viikonloppusyömistä ;o Onneksi koulukin alko jo, niin tulee poljettua päivittäin se 16km koulumatkoja, + vielä lenkit, paljon nyt sitten ikinä jaksankaan lenkkeillä.
No, ainakin olen viimein saanut edes viikkosyömiset kuntoon.

Onnistumisia.

Tänään on mun nesteenpoistokuurin kolmas päivä. Oon pysynyt tarkasti dieetissä ja oon ihan hiton ylpee itestäni, että oon pystyny tähän. Nimittäin välillä on tehnyt todella tiukkaa.

Itseasiassa ruokahalu katosi jo ensimmäisen päivän iltana. Ei tee yhtään mitään ruokaa mieli, ei ees tähän kuuriin kuuluvia ruokia, mutta tottakai ne pitää syödä, koska muuten alkaa heikottaa. Tai no, mua kyllä heikottaa ihan kokoajan, mutta kyllä sen kestää.

Ensimmäisenä iltana ja tänä aamuna oli ihan älyttömän paha olo. Heikotti ja oksetti ja mahaa oikein väänsi, kun oli niin nälkä. Sinnittelin kuitenkin lounaaseen asti, jolloin sain syödä vähän wokkivihanneksia, ilman rasvaa tietty. Niillä ja kahdella omenalla ollaan selvitty tähän asti.

Onneks huomenna on viimenen päivä, en kestäis tätä enää yhtään pidempään. Tarviin riittävästi ruokaa, että jaksan tehä hommia ja urheilla. Nyt 45min kävelylenkkikin imee kaikki voimat. En nyt tiedä, että onko tässä mitään huimia tuloksia saavutettu, paino tosin on kyllä laskenut pari kiloa, mutta en tiedä näkyykö se vyötäröllä. Viikonlopun jälkeinen turvotus ainakin on kadonnut.
En kyllä siltikään suosittele tätä ikinä kenellekään, enkä kyllä tähän enää ikinä rupea.

Ainakaan ennen, kunnes taas saan kauhen läskiahdistuksen.

Itseinho

En just nyt tykkää hirveästi itsestäni.

Yksi kokonainen pizza.
Suklaamuffinsseja.
Pussi karkkia.


Ei varmaan tarvii enempää kertoa...

Olen ällöpulla.

Mut pitäisi varmaan lukita jonnekin häkkiin ja antaa pala porkkanaa päivässä. Tai sitten kytkeä talutushihnaan, joka ei yltäisi jääkaapille asti. Oon kyllä ilmiömäinen, pakko myöntää. Haluan laihtua, mutten sitten kuitenkaan tee sen eteen mitään. Tänäänkään en ole liikkunut yhtään, syönyt vaan. Karkkia myös, tosin vähän.
Jotain hyvää tässä sentään, puhuin eilen O:n kanssa siitä, että mun on pakko alkaa liikkua paljon, että mahdun juhliin mennessä johonkin upeaan pukuun. O lupasi ruveta mun super personal traineriksi. Ja nimenomaan super. Mulla on kyllä hyvä kunto, itse juoksen yleensä n. 60min lenkin 10km/h vauhdilla ja lihaskuntokin on ok, mutta O, se juoksee n. 80min, joskus jopa 90min, varmaan 13km/h ainakin ja sen jälkeen vielä tekee 200 punnerrusta, 100 vatsaa ja selkää ja nostelee vielä 6 kilon puntteja. Apua sanon minä. Mua odottaa siis kunnon rääkki, jos aion sen perässä pysyä. Mutta sellaista tää herkkuperse tarviikin. Lenkkeilyn lisäksi käydään vielä iltaisin kävelemässä, kun siellä meidän uudella asuinseudulla on tosi hyvät lenkkeilymaastot. Noiden liikuntojen lisäksi syön vielä terveellisesti ja vähäkalorisia ruokia, niin eiköhän se vatsa ala pikku hiljaa pienentyä. Onneksi mulla on niin ihana poikaystävä.