Kiireitä.

Enpä ole täälläkään hetkeen käynyt. Tai olen teidän blogejanne käynyt lukemassa, mutta yleensä niiden lukemisessa menee sen verran kauan, ettei tahdo jäädä itse kirjoittamiseen aikaa. Toisaalta, eipä nyt ole mitään erikoista tapahtunutkaan.

Koulu painaa päälle, mutta tällä hetkellä positiivisella tavalla. Vaikka mulla on paljon kouluhommia ennen joulua, oon kuitenkin ihan aikataulussa. Ja tarkoitus olisi pysyäkin.

Laihdutus nyt on mennyt iha pieleen, mutta enpä tässä ennen joulua pahemmin ajatellutkaan laihduttaa. Ne kaikki tulee kuitenkin jouluna takaisin. Tavoitteena olisi, etten lihoisi tästä yhtään. Joulun jälkeen sitten alkaa kunnon painon pudotus, hitaasti ja terveellisesti kuitenkin.

Jaa, enpä osaa oikein muuta sanoa. Tulipa taas tylsä päivitys. Jospa ensi viikolla jotain vähän mielenkiintoisempaa.

Kaksi takana.

Toinen päivä tätä "kuuria". Eilinen meni ihan ok, 1200 kaloria kertyi. En ainakaan näin aluksi yritä edes pärjätä 1000:lla, tarpeeksi totuttelemista tässäkin. Tänään on tähän mennessä kertynyt n. 1000, ajattelin vielä syödä vähän leipää myöhemmin.
Oon ihan ylpeä, sillä monesti nää mun "kuurit" on loppunu ennen kun on alkanutkaan. Ehkä se on johtunut siitä, että oon vaatinut itseltäni liikaa. 1200 kaloria päivässä on kuitenkin ihan reippaasti, sillä pärjää ilman, että tarvitsee kiduttaa itseään.

Väsyttää vaan ihan hirveästi. Tänään oli aika rankka päivä töissä, joten ehkä senkin takia. Ja koulujuttuja pitäisi tehdä, taas vaihteeksi. Sain tänään sentään aloitettua yhden kirjoitustehtävän, sekin saavutus sinäänsä.

Nyt varmaan pakko jatkaa näitä kouluhommia.

Tuuliajolla.

Torstaina, baarissa. Lauantaina, baarissa. Tiistaina, baariin.

Nyt mun on pakko ryhdistäytyä, kaiken suhteen.
Juu, viikonloppu meni melko kosteissa merkeissä. Ja herkutellessa, tietysti.
Perjantaina olin melko ylpeä itsestäni, söin dippivihanneksia, enkä sipsejä niin kuin O, kun katsottiin elokuvaa.

Lauantaina kuitenkin repesin. Ostettiin karkkeja ja sipsiä ja niitä jäi myös tälle päivälle. Plus vielä nuo alkoholikalorit. Juuri viime päivityksessä kerroin, kuinka en jaksa välittää, olenko lihava vai laiha. Toisaalta se on totta, en ole enää niin pakkomielteinen, kuin ennen, mutta välitän silti. Mun on pakko ottaa itseäni nyt niskasta kiinni.
Sentään jotain hyvää olen saanut aikaiseksi, aloitin nimittäin salibandyn. Nyt jos vielä saisin raahattua itseni lenkille ja saisin nämä viikonloppusyömiset kuriin, niin laihtuminenkin varmasti jatkuisi. Viikkosyömiset ovat ihan ok kyllä.

Toinen asia, jossa minun on ryhdistäydyttävä, on koulunkäynti. Ensi viikko on koulupäivien osalta melko rento, lyhyitä päiviä lähinnä. Siksi minun täytyy alkaa panostamaan yhteen koulutehtävään ja tehdä sitä mahdollisimman paljon, että syyslomaviikolla voin sitten vain lomailla.

Paljon haasteita taas. Ja ehkä niitä kavereitakin pitäisi nähdä...

Tylsyys.

Äää, pää hajoaa.
O on kiinni tämän viikonlopun ja oon täällä ihan yksin. Ja kuolen tylsyyteen.

Pitäisi yrittää tehdä kouluhommia, kun niitä on niin sairaasti.
Oonhan mä jo niitä tehnytkin, mutta silti tekemistä riittää koko viikonlopuksi.
Ja kiinnostus on nollassa.

Väsyttäisi edes, niin voisi alkaa nukkumaan, mutta ei.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oikein odotan maanantaita ja sitä, että pääsisi taas kouluun.
Hullua.

Kasvava ikävä

O lähti taas äsken pois. Takaisin sinne, armeijaan.
Ja ikävä mun sisällä alkaa kasvaa heti, kun katson auton perävalojen katoavan pimeyteen.

En oikeesti voi ymmärtää, miten mulla on näin ikävä. Jotenkin tuntuu, että O:n lähdöt muuttuu kerta kerran jälkeen aina vaikeammiksi ja vaikeammiksi.
Tänä viikonloppuna O tuli vasta lauantaina lomille, joten se sai olla maanantaihin asti. Heräsin lauantaiaamuna melko aikaisin ja aloin melkein itkeä, kun oli niin yksinäinen olo ja ikävä. Ja O tuli kuitenkin jo muutaman tunnin päästä. En tajua mikä muhun on mennyt, ehkä menkoilla oli jotain osuutta asiaan..

Se paha puoli näissä viikonlopuissa, kun O on täällä, että sillon mun syömiset menee niin pahasti (anteeksi nyt vain) perseelleen. Viime viikon syömiset meni ihan ok ja liikunnat myös, mutta nyt viikonloppuna tuli kyllä sellasia ylilyöntejä, että huhhuh. Pakko alkaa rajottaa tätä viikonloppusyömistä ;o Onneksi koulukin alko jo, niin tulee poljettua päivittäin se 16km koulumatkoja, + vielä lenkit, paljon nyt sitten ikinä jaksankaan lenkkeillä.
No, ainakin olen viimein saanut edes viikkosyömiset kuntoon.

Viime kerrasta on aikaa

Tosiaan, en ole kirjoittanut melkein kuukauteen.
Kolme viikkoa sitten alkoi työt ja työpäivien jälkeen ei jaksanut suurin piirtein muuta kuin kaatua sänkyyn ja nukkua. Töiden loputtua lähdettiin heti matkalle ja siellä ei ollut mahdollisuutta kirjoitella. Toivottavasti ette kuitenkaan oo unohtaneet mua <:

Töistä en osaa oikein kertoa mitään. Siellä oli hauskaa, työporukka oli tosi mainio ja oikeastaan vähän harmitti, että työt loppu niin pian. Toisaalta ei kyllä yhtään tuu ikävä niitä aamuherätyksiä.

Matka taas oli aivan mahtava. Ostin vaikka mitä ja otin aurinkoa hiekkarannoilla. Niin, ja tietysti söin. En jaksanut matkalla miettiä yhtään kaloreita tai rasvamääriä. Se olisi oikeastaan ollut mahdotonta, sillä käytiin joka ilta ravintolassa syömässä. Nyt oon sitten takaisin Suomessa tuhat vaatekappaletta ja muutamaa kiloa rikkaampana, mutta ei voi mitään.

O lähtee viikon päästä armeijaan. Vähän pelottaa, että miten tuun pärjäämään yksin. Toisaalta se on mulle loistava tilaisuus aloittaa taas laihduttaminen. Palata taas ruotuun. Voisin ottaa tavoitteeksi saman kuin viime kesänä, synttäreihin mennessä (kesän lopulla) olisin n. 3 kiloa kevyempi. Viime kesänä se onnistui, joten pakko sen on nytkin.

Niin joo, sain reilu viikko sitten ajokortin <: Ja pääsin haluamaani kouluun.

Ahdistavaa...

Niin no, otsikko kertookin jo kaiken.
Ainut positiivinen asia tässä on se, ettei mua ahista tän päivän syömiset, päinvastoin. Jumalatonta ahdistusta aiheuttaa tällä hetkellä koulu... Pitäisi revetä niin moneksi. Ja parasta tässä on se, etten edes käy koulussa, oon lukulomalla. Mulla olis kaikki päivät aikaa laskea matikkaa ja lukea kirjoituksiin, soittaa pianolla musiikin itsenäistä ja tehdä kuvis-diplomi loppuun, mutta mitä mä teen. Urheilen ja nukun, ja ehkä lasken yhen laskun siinä välissä.

Se huono puoli tässä laihduttamisessa on, ettei jaksa tehdä kaikkea mitä pitäisi. On vaikeeta keskittyä johonkin derivoimiseen, kun kädet tärisee ja keho huutaa ruokaa. Sen takia nukunkin, se on ainut tapa miten saan pidettyä itseni poissa jääkaapilta. Ehkä pitäisi ajoittaa tuo opiskelu heti ruoan jälkeiselle ajalle.

No, onneksi tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa. Kyllä tää tästä, kunhan keho taas tottuu minimaaliseen energian saantiin.

Huomenna lähdetään taas hiihtämään. Innostuin, kun tajusin miten tehokasta liikuntaa se on, jos hiihtää hyvään tahtiin. Tuntuu hyvin myös käsissä, ja niissäkös mulla vasta onkin työmaata... Ajattelin käydä illalla myös juoksemassa, toivottavasti jaksan.

Hoituisi nuo koulu-asiat nyt ja lähtisi painoa se 5kg, niin elämä alkaisi näyttää jo hyvältä <: Näyttää se jo nyt hyvältä, mutta aina on varaa parantaa.