Kiireitä.

Enpä ole täälläkään hetkeen käynyt. Tai olen teidän blogejanne käynyt lukemassa, mutta yleensä niiden lukemisessa menee sen verran kauan, ettei tahdo jäädä itse kirjoittamiseen aikaa. Toisaalta, eipä nyt ole mitään erikoista tapahtunutkaan.

Koulu painaa päälle, mutta tällä hetkellä positiivisella tavalla. Vaikka mulla on paljon kouluhommia ennen joulua, oon kuitenkin ihan aikataulussa. Ja tarkoitus olisi pysyäkin.

Laihdutus nyt on mennyt iha pieleen, mutta enpä tässä ennen joulua pahemmin ajatellutkaan laihduttaa. Ne kaikki tulee kuitenkin jouluna takaisin. Tavoitteena olisi, etten lihoisi tästä yhtään. Joulun jälkeen sitten alkaa kunnon painon pudotus, hitaasti ja terveellisesti kuitenkin.

Jaa, enpä osaa oikein muuta sanoa. Tulipa taas tylsä päivitys. Jospa ensi viikolla jotain vähän mielenkiintoisempaa.

Ja minä olen yksin.

O lähti armeijaan eilen.
Itku ei ollut kaukana. Eilinen oli yhtä helvettiä, joka ikinen minuutti tuntui tunnilta.
Onneksi kaveri soitti ja kysyi, voiko tulla käymään. Senkin poikaystävä lähti armeijaan eilen.
Lopulta samainen kaveri jäi yöksi. Onneksi. Sain jotain muuta ajateltavaa.

Tämä päivä on ollut sitten jo helpompi. Oon koko päivän ollut iskällä ja tehnyt siellä hommia, kun oon sille rahaa vähän velkaa, niin korvaan velkani tekemällä töitä. Äsken puhuttiin O:n kanssa puhelimessa, mutta sen piti mennä iltapalalle. Puhutaan kuitenkin myöhemmin lisää.

Ainut hyvä puoli tässä O:n lähdössä on se, että viimein voin keskittyä 100% laihduttamiseen. Aloitan tän laihduttamisen 1200 kalorilla päivässä ja sitten kun oon laihtunut muutamia kiloja, niin siirryn 1500 ja lopulta kun oon lopullisessa tavoitteessa, niin alan elämään 1800 kalorilla. Luin tälläsestä ajatuksesta Me naisista ja se kuulostaa ihan fiksulta. Tän päivän kaloreita en oo kovin tarkasti laskenut, mutta siinä 1200 kieppeillä ne on. Pitää vaan pitää ittensä poissa jääkaapilta.

C'mon baby light my fire

Oon niin poikki. En tosin liikunnan takia, ne on jäänyt aika vähäiseksi tältä päivältä, vaikka kävinkin aamulla tunnin juoksulenkillä ja äsken kävelin kauppaan ja takaisin yhteensä n. 30min. Mua väsyttää, koska oon leiponu yli 3h putkeen, eikä loppua näy.
Meillä on O:n kanssa huomenna tuparit. Aina kun mulla on jotkut juhlat, mä leivon sinne paljon tarjottavaa ja sen takia mun kaverit on tottunu siihen, että aina kun meillä juhlitaan, niin tarjolla on hyvää syötävää. Enkä mä voi tietenkään tuottaa pettymystä.
Vieraita on tulossa n. 15 plus vielä me kaksi, joten porukkaa on aika paljon. Eli syötävääkin pitää olla paljon. Tein kasvispikkupizzoja ties kuinka monta, sekä kasvispiirakkaa. Tein tuossa kasvispiirakan ohella vielä O:lle pienen lohipiirakan iltapalaksi. Vielä pitäisi tehdä suklaamuffineja, mutten voi alottaa ennen kuin O tuo perunajauhoja.
Tietysti noissa herkuissa on ihan järjettömästi kaloreita, vaikka kasvisversioita ovatkin, mutten mä aio niitä syödä. Ainakaan paljoa... :p Turha lupailla mitään.
Mutta sen kyllä nyt lupaan, että kun huominen on ohitse ja alkaa normi arki, niin aloitan sen laihduttamisen taas kunnolla. Suoraan sanottuna vituttaa, kun oon tuhlannut näin paljon aikaa. Piti aloittaa jo viime viikolla, mutta pääsiäinen sotki pahasti. Tiedän pystyväni siihen, oonhan mä pystynyt siihen ennenkin. Pystyn siihen. Pystynhän?

Final countdown

Risteily oli mahtava. Oli tosi rentouttavaa olla vaan O:n ja perheen kanssa. Tajusin, että alkoholia voi juoda enemmän rellestämättä. Nautin kovasti. Nautin myös syömisestä, ja sitä kyllä harrastin ja paljon! Pitkästä aikaa en tuntenut huonoa omatuntoa, vaikka söin miettimättä tippaakaan kaloreita tai rasvamääriä. En tuntenut henkistä pahaa oloa, vaikka söin itseni täyteen. Hyvä että nautin, sillä nyt se loppuu.

Tämän viikonlopun otan vielä ns. pehmeänä laskuna, mutta ensi viikon alusta alkaa armoton laihduttaminen. Asiaa voi kyllä kieltämättä hankaloittaa se, että ostin virosta alkoholia varmaan enemmän kuin laki sallii.

Nyt nukkumaan, en malta oottaa että pääsen aamulla lenkille. En oo käynyt lenkillä kahteen viikkoon.