Viimeinkin!

Viimeinkin raahasin itseni kaupunkiin ja nyt tuo elisan pussi odottelee tuossa vieressä. Kävin siis viimein hakemassa sen nettitikun. Nyt oon kyllä äitin luona koneella, koska tuo tikku alkaa toimimaan vasta huomenna ja piti tulla hakemaan läppäri täältä. Mutta kuitenkin, viimein meillä on nettiliittymä ja pääsen käymään täälläkin taas normaalisti <:

Mua on nimittäin harmittanut ihan hirveästi kun en ole päässyt käymään täällä normaalisti. Kun käy harvemmin, niin alkaa kertyä lukemattomia tekstejä ja sitten kun lukee ne kaikki putkeen nopeasti, niin tuntuu, ettei keskity niihin tarpeeksi ja menee osa asioista ihan ohi. Mutta onneksi se on nyt ohi. Muutenkin, musta tuntuu että mun laihduttaminenkin on kärsinyt siitä, kun en oo käynyt täällä. Nojoo, vähän selittelyn makua, musta itsestänihän se on kiinni. Mutta kuitenkin.

Paino tosiaan on noussut hieman, mutta ei kyllä mikään ihme näillä syömisillä. Nyt alotin taas laihduttamisen kunnolla. Käytiin aamulla O:n kanssa kävelemässä tunnin lenkki ja katseltiin samalla hyviä juoksureittejä. Huomenna voitaisiin lähteä jo juoksemaan. Tulee vaan vähän kiire, jos aion painaa 45kg yo-juhlissani... Ei se kuitenkaan mahdotonta ole.

Nyt on pakko mennä syömään, heikottaa jo sen verran.

Final countdown

Risteily oli mahtava. Oli tosi rentouttavaa olla vaan O:n ja perheen kanssa. Tajusin, että alkoholia voi juoda enemmän rellestämättä. Nautin kovasti. Nautin myös syömisestä, ja sitä kyllä harrastin ja paljon! Pitkästä aikaa en tuntenut huonoa omatuntoa, vaikka söin miettimättä tippaakaan kaloreita tai rasvamääriä. En tuntenut henkistä pahaa oloa, vaikka söin itseni täyteen. Hyvä että nautin, sillä nyt se loppuu.

Tämän viikonlopun otan vielä ns. pehmeänä laskuna, mutta ensi viikon alusta alkaa armoton laihduttaminen. Asiaa voi kyllä kieltämättä hankaloittaa se, että ostin virosta alkoholia varmaan enemmän kuin laki sallii.

Nyt nukkumaan, en malta oottaa että pääsen aamulla lenkille. En oo käynyt lenkillä kahteen viikkoon.