Mut pitäisi varmaan lukita jonnekin häkkiin ja antaa pala porkkanaa päivässä. Tai sitten kytkeä talutushihnaan, joka ei yltäisi jääkaapille asti. Oon kyllä ilmiömäinen, pakko myöntää. Haluan laihtua, mutten sitten kuitenkaan tee sen eteen mitään. Tänäänkään en ole liikkunut yhtään, syönyt vaan. Karkkia myös, tosin vähän.
Jotain hyvää tässä sentään, puhuin eilen O:n kanssa siitä, että mun on pakko alkaa liikkua paljon, että mahdun juhliin mennessä johonkin upeaan pukuun. O lupasi ruveta mun super personal traineriksi. Ja nimenomaan super. Mulla on kyllä hyvä kunto, itse juoksen yleensä n. 60min lenkin 10km/h vauhdilla ja lihaskuntokin on ok, mutta O, se juoksee n. 80min, joskus jopa 90min, varmaan 13km/h ainakin ja sen jälkeen vielä tekee 200 punnerrusta, 100 vatsaa ja selkää ja nostelee vielä 6 kilon puntteja. Apua sanon minä. Mua odottaa siis kunnon rääkki, jos aion sen perässä pysyä. Mutta sellaista tää herkkuperse tarviikin. Lenkkeilyn lisäksi käydään vielä iltaisin kävelemässä, kun siellä meidän uudella asuinseudulla on tosi hyvät lenkkeilymaastot. Noiden liikuntojen lisäksi syön vielä terveellisesti ja vähäkalorisia ruokia, niin eiköhän se vatsa ala pikku hiljaa pienentyä. Onneksi mulla on niin ihana poikaystävä.
