Päivä kerrallaan.

Pääsin kuin pääsinkin töihin. Aamulla oli vielä vähän nuhainen olo, mutta ei lähellekään niin paha, kun eilen, eli jonkin sortin ihmeparantuminen tosiaan tapahtu!

Töissä oli kivaa, ootan jo huomista. Kivaa, kun on päivisin jotain tekemistä ja siitä vielä maksetaan. Toisaalta ootan jo viikonloppua ja sitä, että O tulis taas lomille.

Tää päivä on muutenkin mennyt ihan hyvin. Kalorit on pysyny pitkälti alle 1500 ja oon tällä hetkellä täynnä, joten iltamässäilyn vaaraa ei onneksi ole.
Oli kivaa huomata, että olinkin syönyt vähemmän kaloreita, kun luulin. Olin nimittäin katsonut leipäpussin kyljestä kalorit väärin. Katsoin yhden sämpylän sisältämät kalorit vahingossa siitä 100g kohdasta. Aloinkin jo vähän miettimään, että miten yhdessä sämpylässä voi olla melkein 270 kaloria... Kerrankin näin päin.

Muutenkin oon nyt lopullisesti luopunut nopeasta laihduttamista. Varmaan sata kertaa mokanneena tajuan viimein, ettei mitkään ihmedieetit toimi pitkällä mittakaavalla. Eli ei enää mitään aikarajoja tai ääliömäisiä lakkoja. En nyt kuitenkaan mitään herkkuja ala mättämään tai muutenkaan, kerran viikossa oleva karkki/herkkupäivä on jees ja sillonkin hillitysti.

Huomenna on kaverin luona juhlat, joihin oon menossa. Se onkin sitten ensimmäinen tulikoe, että miten onnistun syömään herkkuja hillitysti, tai sitten jättämään väliin kokonaan. Onneksi en sentään voi juoda töiden takia, joten pitäisi onnistua.

Paluu arkeen.

Viime kerrasta on taas aikaa.
En oo yksin kertasesti vaan kerinnyt ja sen jälkeen jaksanut. Positiivisessa mielessä jaksanut.

Viime viikon keskiviikosta asti on ollut kauhea rumba päällä. Laiteltiin yo-juhlia kauhealla hälinällä. Viimein oli sitten lauantai. Ilma oli aivan loistava ja kaikki vieraatkin pääsi tulemaan. Oli ihan mahtavaa. Kaiken kruunasi vielä se, että sain matikka-stipendin. Olin meidän koulun paras lyhyen matikan kirjoittaja.

Kävin omien juhlieni jälkeen vielä O:nkin juhlissa ja tuli juotua viiniä aika reippaasti. Sen jälkeen mentiin taksilla meille, jossa setä ja ukki tarjoili meille kirkkaita aika hyvään tahtiin.
Lopulta puoli 12 aikaan mentiin keskustaan. Kierrettiin k-20 baareja, joihin päästiin poikkeuksellisesti lakin ansiosta. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa tai maksaa, kun päästiin vip-jonojen kautta, kun O:n siskolla ja sen kavereilla on niin paljon suhteita. Koko iltana ei baareissa tarvinnut maksaa mitään, kun kaikki halusi tarjota. Jossain vaiheessa joku osti minulle ja O:lle oman kuohuviinipullonkin!

Lopulta päädyttiin pizzeerian kautta aamulla kello puoli 6 kotiin. Koko lauantai oli aivan täydellinen, ehkä elämäni paras päivä ja ilta keskustassa oikein kruunasi sen. Sillon en huolehtinut syömisistä enkä mistään. Pakko kyllä tunnustaa, etten tässä viimeisen viikon aikana ole muutenkaan syömisistä huolehtinut, kun jäi juhlista sen verran herkkuja, että niitä on "pakko" syödä pois.
Joka tapauksessa sunnuntaina herättiin jo 11, kun mentiin iskälle syömään ja juttelemaan vielä mun sukulaisten kanssa. Ei siis ihme, että meni koko sunnuntai-ilta ja maanantaipäivä ja ehkä vielä tiistaikin, toipuessa juhlista ja niiden järjestelyistä ja etenkin siitä univajeesta.

Harmi, että juhlat on nyt ohi. Niitä kuitenkin odotetaan koko lukion ajan. Toisaalta, nyt voi taas palata arkeen ja alkaa taas vaihteeksi keskittymään tähän laihduttamiseen.

Hyvä päivä.

Nyt menee jo paremmin. Oon saanut otettua itseäni taas niskasta kiinni.

Aloitin tänään 4 päivän nesteenpoistokuurin. Tiedän, ettei se oikeasti laihduta paljoakaan, että ne kilot tulee takaisin melkein heti, mutta tavoitteena mulla onkin nyt olla lauantaina juhlissa edes vähän hoikempi. Juhlien jälkeen voin aloittaa taas sen ns. terveellisen kunnon laihduttamisen.

Sanoin O:llekin, että olen nyt 4 päivää aika rankalla dieetillä ja kävin tänään kaupassa ostamassa kaikki tarvikkeet. O vaan tuhahteli jotain, että miks ihmeessä, mutta antoi sitten olla. Varmisti vain ensin, että teenhän sille kuitenkin ihan normaalisti ruokaa, kun se itse on keittiössä aika poropeukalo. Ja teenhän minä. Ajattelin tehdä sille joka päivä jotain liharuokaa, niin ei itselle tule ainakaan kiusausta syödä samalla.

Käytiin tänään myös äitin kanssa kampaajalla ja nyt mulla on taas ihana, lyhyt kesätukka. Tykkään pitää tätä lyhyenä, mutta mulla on varmaan joku ihme hiustenkasvugeeni, koska nää kasvaa tuplasti nopeammin, kun normaalisti hiukset kasvaa.
Ostin myös lauantaille illaksi baariin mekon, tai äiti oikeestaan osti, sekä uuden huulikorun ja korvikset. Onneks äiti tosiaan makso, nimittäin oma tili alkaa olemaan aika tyhjä ja tänään just tuli nettilasku... Ostin sentään itse tänään mustat pillifarkut (kokoa 34), kun oli niin hyvässä tarjouksessa.

Voisin laittaa tänne kuvan mun mahasta ja jaloista, jos koneelta sattuisi jotain löytymään. Ehkä sen häpeän avulla saisin motivoitua itseäni paremmin.