Paluu arkeen.

Viime kerrasta on taas aikaa.
En oo yksin kertasesti vaan kerinnyt ja sen jälkeen jaksanut. Positiivisessa mielessä jaksanut.

Viime viikon keskiviikosta asti on ollut kauhea rumba päällä. Laiteltiin yo-juhlia kauhealla hälinällä. Viimein oli sitten lauantai. Ilma oli aivan loistava ja kaikki vieraatkin pääsi tulemaan. Oli ihan mahtavaa. Kaiken kruunasi vielä se, että sain matikka-stipendin. Olin meidän koulun paras lyhyen matikan kirjoittaja.

Kävin omien juhlieni jälkeen vielä O:nkin juhlissa ja tuli juotua viiniä aika reippaasti. Sen jälkeen mentiin taksilla meille, jossa setä ja ukki tarjoili meille kirkkaita aika hyvään tahtiin.
Lopulta puoli 12 aikaan mentiin keskustaan. Kierrettiin k-20 baareja, joihin päästiin poikkeuksellisesti lakin ansiosta. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa tai maksaa, kun päästiin vip-jonojen kautta, kun O:n siskolla ja sen kavereilla on niin paljon suhteita. Koko iltana ei baareissa tarvinnut maksaa mitään, kun kaikki halusi tarjota. Jossain vaiheessa joku osti minulle ja O:lle oman kuohuviinipullonkin!

Lopulta päädyttiin pizzeerian kautta aamulla kello puoli 6 kotiin. Koko lauantai oli aivan täydellinen, ehkä elämäni paras päivä ja ilta keskustassa oikein kruunasi sen. Sillon en huolehtinut syömisistä enkä mistään. Pakko kyllä tunnustaa, etten tässä viimeisen viikon aikana ole muutenkaan syömisistä huolehtinut, kun jäi juhlista sen verran herkkuja, että niitä on "pakko" syödä pois.
Joka tapauksessa sunnuntaina herättiin jo 11, kun mentiin iskälle syömään ja juttelemaan vielä mun sukulaisten kanssa. Ei siis ihme, että meni koko sunnuntai-ilta ja maanantaipäivä ja ehkä vielä tiistaikin, toipuessa juhlista ja niiden järjestelyistä ja etenkin siitä univajeesta.

Harmi, että juhlat on nyt ohi. Niitä kuitenkin odotetaan koko lukion ajan. Toisaalta, nyt voi taas palata arkeen ja alkaa taas vaihteeksi keskittymään tähän laihduttamiseen.