Kiirettä pitää.

Sinne meni O, taas kerran.
Ja tällä kertaa mahdollisesti kahdeksi viikoksi.
Silti yllättävän hyvä olo, ehkä alan viimein tottua tähän.

Oli taas ihana viikonloppu.
Hyvää ruokaa, ystäviä ja paljon laatuaikaa O:n kanssa.
Toisaalta olihan viikonlopulla varjopuolensakin, nimittäin ne kalorit.

Oikeastaan voisin sanoa, että mitkä kalorit. En ole taaskaan koko viikonloppuna kiinnittänyt mitään huomiota kaloreihin. Suuhun vaan sapuskaa, mistään mitään välittämättä.
No, ensi viikolla tulee muutos. Tää on taas niin kuultu juttu, mutta nyt alkaa olemaan jo vähän pakko, ennen kuin lihoan enää yhtään enempää. En ole uskaltanut käydä kuukauteen vaa'alla. Samat vaatteet kyllä mahtuu ihan yhtä hyvin päälle, kuin ennenkin, mutta musta itsestäni vain tuntuu siltä, että olen lihonnut. Ja ihmehän se olisikin, jos en olisi.

Ensi viikko on todella kiireinen, en ymmärrä miten selviydyn kaikista hommista. Töitäkin tuplasti enemmän. Pakko vaan jaksaa.

Täällä taas.

Oho, en ole taas vähään aikaan päivitellyt tätä. Käyn kyllä täällä lukemassa teidän kirjoituksianne ainakin jokatoinen päivä, mutta yleensä kaiken lukemisen jälkeen en kerkeä enää itse kirjottaa. Mun täytyy nimittäin olla niin varovainen, ettei O vaan missään nimessä nää tätä. En usko, että se mitään tajuaisi, vaikka tämän sivun näkisi, mutten koskaan voi olla liian varovainen.

Saatiin viimein ylioppilaskirjoitusten lopulliset tulokset. Tältä nyt sitten näyttää mun yo-todistus:

L
E
M
M
B

Oon kyllä todella tyytyväinen. Lukion ykkösluokan jälkeen en ois ikinä uskonut, että pystyn tähän. Silloin tavoitteena oli lähinnä vaan päästä lukio läpi.

Sujuisipa laihduttaminenkin yhtä hyvin, kun koulu sujui. Oon lihonnu varmaan 100 kiloa viime viikon aikana. Eilenkin käytiin vaa Raxissa, onneks en sentään syönyt mitään muuta koko päivänä. Sentään.
Mutta nyt tulee muutos. Montahan kertaa tääkin on kuultu, mutta nyt vaan on pakko. En mahu muuten kohta tohon mun yo-mekkoonkaan. Alotan tänään 4 päivän kuurin, jolloin syön erittäin vähän ja kevyesti. Sitten syön pari päivää vähän normaalimmin, en kuitenkaan missään nimessä yli 1000 kaloria ja sitten vedän saman 4 päivän kuurin juuri ennen yo-juhlia. Tää ois suunnitelma. Tänään ruokalista näyttää tälläseltä:

aamu: teetä ja mandariini
lounas: salaattia, tomaattia, kurkkua ja sipulia
päivällinen: 2 kananmunaa ja salaattia
ilta: mahdollisesti omena tai mandariini

Ajattelin myös käydä lenkillä tänään, sekä pyöräillä äidin luo, kun täytyy mennä postittamaan ne yo-kutsut, joita väänsin eilen melkein 4 tuntia! Toivottavasti vieraat nyt arvostaa mun panostusta.

Mutta tosiaan, raportoin nyt tänne, että miten tää mun 4 päivän kuuri oikein etenee. Yritän täältä saada motivaatiota siitä selviytymiseen.

Läskeilyä

No sitä tämä viime viikko on kyllä ollut. En ole täälläkään hetkeen ollut, kun olin koko viikonlopun sukuloimassa ja eilen vasta tulin takaisin. Oli kyllä kivaa olla hetki poissa täältä. Irrottautua kunnolla. No, nyt oonkin sitten takaisin ja pitää alottaa armoton pakkaaminen. Ja laihduttaminen.

Hienoa, lihoin viime viikon aikana 1,5kg. Eikä ihmekään, ainakin kun miettii mitä kaikkea oon syönyt. Tänäänkin käytiin vielä munkkikahveilla, hyvien yo-tulosten kunniaksi. Mutta nyt se saa luvan loppua, nyt kun mulla ei ole muuta kuin aikaa, niin aionkin sitten viettää sen ajan liikunnan parissa. En syömisen. Mun on nimittäi pakko mahtua johonkin upeeseen mekkoon yo-juhlissa.

Mutta on mulla hyviäkin uutisia näiden huonojen lisäksi. Sain nimittäin matikan yo:sta L:än : D tai no, alustavan tuloksethan nuo vasta on, mutta pisteet olivat 57/60, eli tuosta saa tippuakin vielä jonkin verran ja silti on L. Eikä matikka ole kovin tulkinnan varaista, sitä joko on laskenut oikein tai sitten ei : D Eli eiköhän tuo ällänä pysy.

Toinen hyvä uutinen on se, että ollessani sukuloimassa, löysin Seppälästä ihanat kirkkaan siniset farkut. Ja mikä niissä on parasta, ne on lasten koko 32, eli xxs! En olisi ikinä uskonut mahtuvani niin pieniin farkkuihin! Kyllähän ne tiukat on, muttei purista. Ostin myös mustan puolihihaisen paidan, kokoa s ja näytin se päällä melkein hoikalta. En kyllä kehtaa silti pitää sitä, ennen kuin on vyötäröltä lähtenyt pari kiloa, sillä on se sen verran tiukka, että kun istuu, niin näkyy makkara, jos ei ole tarkkana. Ja mikään ei oo mun mielestä ällöttävämpää, kun näkyvä vatsamakkara. Yäk.