En ole hetkeen kirjoitellut. Lähinnä siksi, ettei meillä ole vielä nettiyhteyttä uudessa kodissa. Nyt kuitenkin tulin kotiin. Tai eihän tämä enää minun kotini ole, vaan äitini ja siskoni, mutta kuitenkin.
Yhteiselo O:n kanssa ei sujunutkaan ihan niin kuin ajattelin. Tai sujui se, tähän asti. Meille tuli siis riitaa ja siksi tulinkin tänne, rauhoittumaan. Tarkennan nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa, ettei me nyt sentään eroamassa olla, tää on vaan tällänen pieni suuri riita. Näitä tulee aina sillon tällön.
O lähti aamulla 8 aikaan asioille ja sanoi ettei mene kauaa. Minä jäin vielä nukkumaan. Heräilin vähän ennen kymmentä ja ihmettelin, kun O ei ollut tullut vielä takaisin, joten laitoin viestin että meneekö vielä kauan. O vastasi, ettei mee enää kun hetki, että tulee kohta. Meillä oli siis tarkoitus tänään viimeistellä kämppää, sillä huomenna tulee ensimmäiset kaverit käymään. No, minä siinä odottelin ja odottelin ja joskus 12 aikaan aloin jo vähän hermostua ja soitin sitten O:lle. Se oli katselemassa puhelimia. Olin vähän että joo-o, mutten sanonut mitään.
Puoli 2 aikaan hermostuin täysin ja soitin, että onkohan se tulossa ollenkaan, että mä lähden käymään kävellen äitin luona nyt, että mulla on on siellä hommia ja turha mun on täällä odotella, kun en voi tehdä siellä mitään ilman sen apua. O sanoi että se voi heittää mut autolla sinne, mutta mä sanoin että kyllä mä meen kävellen kun ei siitä ikinä tiedä millon sen tulee. Sitten se löi mulle luurin korvaan. Se ei ikinä lyö mulle luuria korvaan.
Kieltämättä mä olin ehkä vähän liian tyly sille ja sen saman puhelun aikana vielä valitin sille, kun se ei ollut laittanut kurkkua vihanneslaatikkoon ja se oli paleltunut kokonaan ja piti siis heittää roskiin. Mutta toisaalta, mä en kestä sitä, että jos sovitaan joistain asioista, että ne tehdään päivällä (meillä molemmilla on tänä iltana menoa, joten illallakaan ei kerkeä) ja luvataan tulla kohta ja sitten ei tullakaan. Ei edes ilmoiteta, että ei tulekaan.
Sanokaa mulle nyt, että oonko mä ihan hirveä ja pikkumainen noita, vai oliko mulla oikeus hermostua? Saatan nimittäin olla joskus aika kamala...
And starving hurts the soul
when you're hungry for
some love.
Oi, tällä blogilla on jo 3 virallista lukijaa <: Kiitos teille. Yritän olla pitkästyttämättä teitä jutuillani.
Ps. O soitti äsken, ei se varsinaisesti anteeksi pyytänyt, mutta äänensävy oli sovitteleva. Sanoi että tulee täällä käymään.
3 kommenttia:
Voi että, toivottavasti saatte riidan selvitettyä. Ja itse olisin kyllä myös suuttunut, olisihan O voinut edes ilmoittaa että menee sitten pidenpään tai muuta? Hyh. :(
Kuulostaa tutulta, tosin riidan toinen osapuoli on isäni. Ymmärrän kyllä jos alkaa tollainen suututtamaan. Olisihan O:n pitänyt edes ilmoittaa että menee kauemmin tai jotain.
Etkä sinä ole minua ainakaan pitkästyttänyt. : ) Juttujasi on mukava lukea.
Vointeja! Toivottavasti saatte sovittua ja O ottaa opikseen.
Kiva kun jaksat lueskella blogiani. : )
Toivottavasti saat nettiyhteyden hankittua.
Lähetä kommentti