Hmh..

Huomenna se alkaa taas, laihdutus. Oon koko viikonlopun henkisesti valmistautunut elämän muutokseen. Laadin jopa suunnitelman miten lomitan kirjoituksiin lukemisen ja urheilun hyvin yhteen. Vielä pitäisi suunnitella ensi viikon ruokalista. Onneksi mulla ei ole järjetön kiire saadatuloksia, kunhan ennen kesää olen hyvässä kunnossa.

Yksi mun kaveri kertoi mulle viikonlopun aikana että se on muutama vuosi sitten kärsinyt vakavasta syömishäiriöstä, ollut sen takia ihan osastollakin. Tää tuli mulle ihan puun takaa, sillä nyt se on normaalipainoinen, eli ulkoapäin ei voi päätellä mitään. Se kerto mulle miten niillä kotona ollaan älyttömän tarkkoja sen syömisistä ja kaikesta ja miten sen perhe edelleen vahtii sitä kokoajan, vaikka se onkin parantunut. Se jotenkin herätti mut, mä en vois ikinä kuvitella et joku määräis mun liikkumisista, että kuinka paljon saan urheilla tai pakottais mut syömään, vaikkei ole nälkä. Vaikka aion laihduttaa alipainon puolelle, niin aion kuitenkin pitää kontrollin tässä touhussa. Mulla ei todellakaan ole aikomustakaan joutua minnekkään osastolle.

Btw, me saatiin O:n kanssa viimein asunto. Oon ihan innoissani. Viimein päästään alottamaan yhteinen elämä. Ehkä saan tästä asunto-innostuksesta myös intoa laihduttamiseen. Muutto on kuukauden päästä. Jännittää!