Päätin nyt siirtyä tänne blogspottiin, kun tämä on loppupeleissä sittenkin parempi, kuin muut blogit.
Mikään ei ole ehkä masentavampaa, kuin laihduttaa ja saavuttaa tuloksia ja sitten huomata, että hetkellisen mielenhäiriön (repsahduksen) jälkeen, niistä tuloksista ei ole mitään jäljellä.
Vihaan tällä hetkellä itseäni.
Pieni ja pyöreä, se minä olen. Niin kuin O, mun poikaystävä sanoi. Kai se tarkoitti sen vitsillä, kyllä mäkin aina taputtelen sen mahaa ja sanon sitä isoksi, vaikkei sillä mitään mahaa ole. Pelkkiä lihaksia vain. Tässä mielentilassa vaan otan kaiken tollasen niin itteeni. En tietenkään sitä sille sanonut, se kun ei tiedä että laihdutan, ainakaan näin intensiivisesti.
Oon ollut nyt pari viikkoa kipeänä, enkä sen takia ole pystynyt liikkumaan juuri ollenkaan. Syönyt oon kuitenkin suunnilleen kilpaurheilijan edestä. En tajua mikä muhun meni, en vain välittänyt. Huomenna lähdetään risteilylle, jolloin tulee taas mätettyä. Mutta sen jälkeen, varsinkin ensi viikolla edessä on muutos. Pakko saada tää laihdutus taas sujumaan.
Perjantaina pitäis lähteä juhlimaan, mutten tiedä miten kehtaan. Häpeän mun vartaloa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti