Laihuuteen Langennut

Kiireitä.

2009-12-06T13:15:00.001-08:00

Enpä ole täälläkään hetkeen käynyt. Tai olen teidän blogejanne käynyt lukemassa, mutta yleensä niiden lukemisessa menee sen verran kauan, ettei tahdo jäädä itse kirjoittamiseen aikaa. Toisaalta, eipä nyt ole mitään erikoista tapahtunutkaan.

Koulu painaa päälle, mutta tällä hetkellä positiivisella tavalla. Vaikka mulla on paljon kouluhommia ennen joulua, oon kuitenkin ihan aikataulussa. Ja tarkoitus olisi pysyäkin.

Laihdutus nyt on mennyt iha pieleen, mutta enpä tässä ennen joulua pahemmin ajatellutkaan laihduttaa. Ne kaikki tulee kuitenkin jouluna takaisin. Tavoitteena olisi, etten lihoisi tästä yhtään. Joulun jälkeen sitten alkaa kunnon painon pudotus, hitaasti ja terveellisesti kuitenkin.

Jaa, enpä osaa oikein muuta sanoa. Tulipa taas tylsä päivitys. Jospa ensi viikolla jotain vähän mielenkiintoisempaa.

hmm...

2009-11-22T05:10:00.001-08:00

No, viikonloppu meni taas miten meni syömisten osalta. En nyt täysin pettynyt ole, olisi voinut mennä paljon huonomminkin, mutta toisaalta myös paremmin.

Ma-to pysyin ruodussa ja söin päivittäin sen 1200kcal. Perjantaina sitten tuli pieni ongelma vastaan, kun menin äitille yöksi ja äiti ehdotti, että tehdäänkö tortilloja. Tortillat on mun lemppareita, joten pakkohan mun oli suostua. Ja mä tollo menin syömään 3 tortillaa. Koko viikon elänyt kevyesti ja sitten kerralla tuollainen ruokamäärä. Mahaan sattui ja tuntui, että halkean. No onneksi en ollut syönyt paljoa sinä päivänä ja kalorit meni vain 300:lla yli, eli 1500kcal tuli saldoksi.

Lauantai menikin sitten vähän enemmän pieleen... Syömisten osalta meni ihan ok, paitsi että söin karkkia, joista niitä kaloreita sitten kertyikin jonkin verran. Mutta tässäkin vaiheessa tilanne oli vielä ihan ok, kunnes menin kaverin synttäreille. No, siellä tuli tietysti juotua ja sitten lähdettiin vielä baariinkin, jossa tuli juotua vielä lisää. Noista juomista tuppaa aina kertyä ihan älyttömästi kaloreita, kun ei oo varaa ostella mitään light oluita. Ja kun siideriä en juo. Eli joo, kalorit oli sitä 2000 luokkaa... Että lievästi sanottuna pieleen meni.

No, tänään kuitenkin palaan taas ruotuun. Ei nyt yksi ilta mua lihota.

Kaksi takana.

2009-11-17T07:41:00.000-08:00

Toinen päivä tätä "kuuria". Eilinen meni ihan ok, 1200 kaloria kertyi. En ainakaan näin aluksi yritä edes pärjätä 1000:lla, tarpeeksi totuttelemista tässäkin. Tänään on tähän mennessä kertynyt n. 1000, ajattelin vielä syödä vähän leipää myöhemmin.
Oon ihan ylpeä, sillä monesti nää mun "kuurit" on loppunu ennen kun on alkanutkaan. Ehkä se on johtunut siitä, että oon vaatinut itseltäni liikaa. 1200 kaloria päivässä on kuitenkin ihan reippaasti, sillä pärjää ilman, että tarvitsee kiduttaa itseään.

Väsyttää vaan ihan hirveästi. Tänään oli aika rankka päivä töissä, joten ehkä senkin takia. Ja koulujuttuja pitäisi tehdä, taas vaihteeksi. Sain tänään sentään aloitettua yhden kirjoitustehtävän, sekin saavutus sinäänsä.

Nyt varmaan pakko jatkaa näitä kouluhommia.

Suunnitelmia

2009-11-12T11:22:00.000-08:00

Jaa-a, mitähän sitä nyt sanoisi. Viikko on mennyt aika tavallisesti. Tuntuu hassulta, että on jo torstai, vastahan oli maanantai. Kerrankin näin.

O tulee huomenna ja tarkoituksena olisi viettää rento viikonloppu. Syödään kunnolla, saunotaan, nukutaan kunnolla, eikä lähdetä ryyppäämään. Lauantaina olisi tarkoitus mennä leffaan.
Kivaa pitkästä aikaa olla vaan.

Ajattelin ennen joulua vähän laihduttaa. Tammikuussa, kun O tulee takaisin, on tarkoitus alottaa taas ihan kunnolla. Ollaan puhuttu tästä, että sillon aletaan taas käymään yhdessä lenkillä ja syömään terveellisesti. Mutta niin, ajattelin nyt ensi maanantaista alkaen elää kaksi viikkoa niin, että syön päivässä n. 1000-1200 kaloria. Eihän tuossa ajassa laihdu juuri mitään, mutta alan taas päästä pienempien ruokamäärien makuun. Ja tällä kertaa tuo kaksiviikkoinen oikeasti voi jopa onnistua, kun O on viikonlopun kiinni. Jos tuon kaksiviikkoisen jälkeen menisi 1500:lla jouluun asti. Jouluna ja uutenavuotena en aio välittää yhtään mistään mitään. Joulu on vuoden parasta aikaa, enkä aio pilata sitä millään. Tammikuussa sitten ryhdistäydyn.

Jep, ensi viikolla sitten lisää tunnelmia.

Väsymys.

2009-11-05T10:11:00.000-08:00

Oon niin väsynyt. Fyysisesti ja henkisesti.
Mutta en huonolla tavalla, kokonais olotila on kuitenkin hyvä.

Tekemistä olisi hirveästi, mutten nyt jaksa. Haluan vain olla ja laiskotella.
Se kyllä kostautuu myöhemmin, mutta kostautukoon.

Ihan hirveä ikävä O:ta, onneksi se tulee huomenna. En jaksa oottaa.
Viikonloppuna en stressaa mistää, rentoudun vaan. Syön hyvin, herkuttelen, enkä stressaa mistään kaloreista. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tarviin tätä nyt. Todella paljon.

Olipa taas turha päivitys, mutten jaksa nyt alkaa tilittämään elämääni tarkemmin. Eipä siinä, ei tässä mitään erityisempää tilitettävää olisikaan. Olisi kiva saada kommentteja teiltä <: ihan vain senkin takia, että tietäisin lukeeko tätä todellisuudessa kukaan. Vaikka itseäni vartenhan tätä loppujen lopuksi kirjoitan.

Surun pyyhit silmistäni pois.

2009-10-29T11:04:00.000-07:00

Varoitan heti aluksi, aika imelää tekstiä tulossa.

Sellaiset kliseet kuin "ikävä raastaa rintaa" ei oo koskaan iskenyt muhun. Pelkkää sanahelinää. Tänään huomasin, ettei niin olekaan.

En oo varmaan koskaan ikävöinyt O:ta näin paljon. Ihan pakahduttaa, ahdistaa, itkettää.
En oo varma mistä tää olo tulee, ehkä siitä, ettei O tule viikonloppuna kotiin. Vielä kahdeksan yksinäistä yötä.

Meidän suhde on aina ollut vähän erilainen. Tosilla käy usein niin, että ensimmäinen puoli vuotta-vuosi on sitä alku huumaa ja sen jälkeen tasaantuu. Meillä se ei ole koskaan ollut niin. Meillä ei ole koskaan ollut kiire mihinkään, kaikki on saanut tapahtua omalla painollaan. Vuosien kuluessa se välittäminen ja rakkaus ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin, tunteet ovat vain kasvaneet.

Tottakai me myös riidellään, sopivasti. Ei jokainen päivä ole auvoisaa yhteiseloa. Tällaisina päivinä jopa kaipaa niitä riitoja. Silloin se toinen on kuitenkin läsnä.

Poikaystävän lisäksi O on mulle muutakin, se on mun paras ystävä. Onhan mulla tietysti muita ystäviä ja niiden joukossa yksi, jota kutsun parhaaksi ystäväkseni. O:lle kuitenkin voin puhua ihan kaikesta, hänen seurassaan voin olla oma itseni, kaikkine kiloineni ja vikoineni. Välillä ihan pelottaa rakastaa toista niin paljon.

Tästä tuli nyt tämmöinen ihme rakkausikävälällyällö-tilitys. Itsekin vihaan sellaista ylitsevuotavaa rakkauden osoitusta, mutta pakko myöntää, tää helpotti <:

Lyhyesti.

2009-10-27T14:22:00.000-07:00

Ihan näin lyhyesti:

+ Sain harjoittelupaikan hommattua viimein!
+ Huomenna ei ole koulua
+ Minulla ja O:lla tuli 3 vuotta täyteen
+ Frasier
+ Sähly

- Mieletön tiskivuori keittiössä
- Tekemätön ruotsin tehtävä (oltava huomenna valmis)
- Yksinäinen vkl tulossa (O kiinni)
- Rahat vähissä
- ikäväikäväikävä.

Fifty-fifty. Hoo.

Lomailua.

2009-10-13T12:58:00.001-07:00

Joo, ei mennyt ihan putkeen tämä mun ryhdistäytyminen, varsinkaan opiskelun suhteen, mutta kerrankin mulla on hyvä syy.
Sairastuin. Kuume nousi melkei 40 asteeseen, joten siinä tilassa ei ihan hirveästi huvittanut mitään koulutehtäviä tehdä. No, nyt onneksi olen terve. Ainut vaan, että huomenna lähdetään sukuloimaan ja siellä tuskin on aikaa tehdä mitään kouluun liittyvää. No, onneksi meidän deadline päivämäärät ovat liukuvia.

Päätin nyt, että syysloman jälkeen aloitan laihduttamisen. Syön päivässä 1200-1500 kcal ja viikonloppuisin voi syödä 1800 kcal. Eihän noilla määrillä mitenkään nopeasti laihdu, muttei se ole tarkoituskaan. Aloitan tosiaan vasta loman jälkeen, koska loma on rentoutumista varten ja muutenkin, tulisi liian äkkiä tuo. Itseasiassa mulla ei ole pakkomielteenä mieletön laihtuminen, kunhan vaan en liho enää grammaakaan. Laihtuminen tapahtukoon rauhassa.

Mutta nyt alan nukkumaan, että jaksan huomenna ajaa <: Hauskaa ja rentouttavaa lomaa myös teille muille, joilla sellainen on!

Tuuliajolla.

2009-10-04T13:18:00.000-07:00

Torstaina, baarissa. Lauantaina, baarissa. Tiistaina, baariin.

Nyt mun on pakko ryhdistäytyä, kaiken suhteen.
Juu, viikonloppu meni melko kosteissa merkeissä. Ja herkutellessa, tietysti.
Perjantaina olin melko ylpeä itsestäni, söin dippivihanneksia, enkä sipsejä niin kuin O, kun katsottiin elokuvaa.

Lauantaina kuitenkin repesin. Ostettiin karkkeja ja sipsiä ja niitä jäi myös tälle päivälle. Plus vielä nuo alkoholikalorit. Juuri viime päivityksessä kerroin, kuinka en jaksa välittää, olenko lihava vai laiha. Toisaalta se on totta, en ole enää niin pakkomielteinen, kuin ennen, mutta välitän silti. Mun on pakko ottaa itseäni nyt niskasta kiinni.
Sentään jotain hyvää olen saanut aikaiseksi, aloitin nimittäin salibandyn. Nyt jos vielä saisin raahattua itseni lenkille ja saisin nämä viikonloppusyömiset kuriin, niin laihtuminenkin varmasti jatkuisi. Viikkosyömiset ovat ihan ok kyllä.

Toinen asia, jossa minun on ryhdistäydyttävä, on koulunkäynti. Ensi viikko on koulupäivien osalta melko rento, lyhyitä päiviä lähinnä. Siksi minun täytyy alkaa panostamaan yhteen koulutehtävään ja tehdä sitä mahdollisimman paljon, että syyslomaviikolla voin sitten vain lomailla.

Paljon haasteita taas. Ja ehkä niitä kavereitakin pitäisi nähdä...

Such a mess.

2009-09-29T11:11:00.000-07:00

Äää, jotenkin taas niin kumma olo.
En osaa oikein olla, kauheasti tekemistä, mutta ei mitään mielekästä.
Hirveästi kouluhommia, huomenna töitä... Ja loputonta yksinäisyyttä.

Kävin eilen äidin luona, mutta sielläkin olin lähinnä yksin.
Äiti lähti asioilleen ja sisko oli kavereidensa kanssa. Katselin tv:tä jonkin aikaa, kunnes lähdin kotiin.

Mikä siinä on, kun oikeasti on asiat ihan ok, mutta silti ei tunnu siltä?
Aamuisin saatan herätä hyvällä mielellä ja ajatella miten hyvä mun elämä onkaan.
Ja sitten tulee se ilta ja ahdistus iskee taas. Kaikista oudointa on se, etten tiedä mistä tää johtuu.
Eikä tää ole edes mitään läskiahdistusta, ei ole ollut pitkään aikaan. Jotenkin mua ei jaksa enää kiinnostaa olenko laiha vai lihava, tää tulee jostain syvempää. Toisaalta ei mun tee hirveästi mieli syödäkään.

Kuulostan ihan joltain masentuneelta, mutta ei se sitä ole. Koulussa olen normaali, iloinen ja äänekäs oma itseni. Ja siellä olo tuntuukin normaalilta. Mutta sitten tällein kotona iltaisin, kaikki on päinvastoin. Ja ei musta tunnu, että tää yksinolo mua kuitenkaan mitenkään ahdistaisi.

Niin kuin edellisessä päivitysessäni kerroinkin, miten mustasukkainen olen kavereistani. Niin olenkin, mutta silti en jaksa soittaa heille ja olla heidän kanssaan. Eikä se vika kavereissani ole.

Jotenkin vaan... en osaa edes kuvailla tätä. Haluaisin olla yksin ja tehdä omia tylsiä juttujani, mutta silti samalla tunnen hirveää syyllisyyttä, kun en käy iskän tai äitin luona, saatika sitten pidä yhteyttä kavereihini. Ja kokoajan pelkään sitä hetkeä, etteivät kaverini enää jaksa odotella soittoani tai vanhempiani lakkaa kiinnostamasta se, mitä minulle kuuluu.

Mustasukkaisuutta.

2009-09-27T14:13:00.001-07:00

Mua hävettää jo, ennen kuin olen kertonutkaan tästä asiasta.
Tiedän olevani lapsellinen ja naurettava, mutten vain voi mitään tunteilleni.

Eräs kaverini, itseasiassa paras ystäväni on samassa koulussa toisen kaverini kanssa. He aloittivat samassa koulussa n. kuukausi sitten. Ennen sitä he vain tiesivät toisensa, minun kauttani.

Muutamien viikkojen aikana he ovat ystävystyneet, aika paljonkin.
Viikonloppuna sitten olimme yhdessä viettämässä iltaa ja tajusin, kuinka läheisiä heistä onkaan tullut. Ja tämä paras ystäväni kertoikin, miten tärkeä tästä kaveristani on hänelle tullut.

En voi sille mitään, mutta ärsyynnyin aivan suunnattomasti.
Itse olen yli vuoden rakentanut ystävyyttä tähän kaveriini ja nyt paras ystäväni tulee ja luo itsensä ja kaverini välille reilussa kahdessa viikossa paljon syvemmän ystävyyssuhteen, kuin minä yli vuodessa.

Tiedän, ettei tämä ole minulta mitenkään pois, molemmat ovat myös minunkin ystäviäni, mutta en voi sille mitään, että tunnen itseni niin epäonnistuneeksi. Mikä minussa on vialla? Miksen minä kelpaa samalla tavalla kuin paras ystäväni? Ahdistaa.

Tiedän, että minulla on O, enkä enempää voisi edes pyytääkään. Minulla on myös paljon ystäviä ja olen uudessa koulussa saanut paljon kavereita. Ja silti jaksan ahdistua jostain näin naurettavasta asiasta.

Voi luoja, että olenkin lapsellinen.

Tylsyys.

2009-09-18T12:48:00.000-07:00

Äää, pää hajoaa.
O on kiinni tämän viikonlopun ja oon täällä ihan yksin. Ja kuolen tylsyyteen.

Pitäisi yrittää tehdä kouluhommia, kun niitä on niin sairaasti.
Oonhan mä jo niitä tehnytkin, mutta silti tekemistä riittää koko viikonlopuksi.
Ja kiinnostus on nollassa.

Väsyttäisi edes, niin voisi alkaa nukkumaan, mutta ei.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oikein odotan maanantaita ja sitä, että pääsisi taas kouluun.
Hullua.

Kiirettä pitää.

2009-09-13T13:53:00.001-07:00

Sinne meni O, taas kerran.
Ja tällä kertaa mahdollisesti kahdeksi viikoksi.
Silti yllättävän hyvä olo, ehkä alan viimein tottua tähän.

Oli taas ihana viikonloppu.
Hyvää ruokaa, ystäviä ja paljon laatuaikaa O:n kanssa.
Toisaalta olihan viikonlopulla varjopuolensakin, nimittäin ne kalorit.

Oikeastaan voisin sanoa, että mitkä kalorit. En ole taaskaan koko viikonloppuna kiinnittänyt mitään huomiota kaloreihin. Suuhun vaan sapuskaa, mistään mitään välittämättä.
No, ensi viikolla tulee muutos. Tää on taas niin kuultu juttu, mutta nyt alkaa olemaan jo vähän pakko, ennen kuin lihoan enää yhtään enempää. En ole uskaltanut käydä kuukauteen vaa'alla. Samat vaatteet kyllä mahtuu ihan yhtä hyvin päälle, kuin ennenkin, mutta musta itsestäni vain tuntuu siltä, että olen lihonnut. Ja ihmehän se olisikin, jos en olisi.

Ensi viikko on todella kiireinen, en ymmärrä miten selviydyn kaikista hommista. Töitäkin tuplasti enemmän. Pakko vaan jaksaa.

Oivoi.

2009-09-07T07:45:00.000-07:00

Oivoi, mikä viikonloppu taas olikaan.
Perjantai meni mukavasti koti-iltaa vietellessä. Katsottiin O:n kanssa elokuvaa ja syötiin mun tekemää mozzarella pestopastaa ja karkkia. Että sillei ne mun viikonloppu syömiset taas meni viemäristä alas. Mut oli kyllä tosi kivaa, ei siinä.

Lauantaina sitten lähdettiin viihteelle. Ensin O:n siskolle aloittelemaan ja sitten baariin. Olin ihan hirveässä kännissä, en tajua miten olinkaan niin sekaisin. Tai no, tajuan. Kaikki johtui niistä viskicola paukuista, joita O:n siskon kaveri mulle koko ajan tarjosi. Siihen vielä viiniä ja muutama olut päälle, niin... Aamulla oli sitten sen mukainen olokin. Harmitti hiukan, kun koko sunnuntai aamupäivä meni sängyssä maatessa.

Kohta täytyy lähteä töihin. Ei millään jaksaisi, mutta pakko. No, ei mulla rahaa vastaan mitään ole.

Kasvava ikävä

2009-08-31T13:15:00.000-07:00

O lähti taas äsken pois. Takaisin sinne, armeijaan.
Ja ikävä mun sisällä alkaa kasvaa heti, kun katson auton perävalojen katoavan pimeyteen.

En oikeesti voi ymmärtää, miten mulla on näin ikävä. Jotenkin tuntuu, että O:n lähdöt muuttuu kerta kerran jälkeen aina vaikeammiksi ja vaikeammiksi.
Tänä viikonloppuna O tuli vasta lauantaina lomille, joten se sai olla maanantaihin asti. Heräsin lauantaiaamuna melko aikaisin ja aloin melkein itkeä, kun oli niin yksinäinen olo ja ikävä. Ja O tuli kuitenkin jo muutaman tunnin päästä. En tajua mikä muhun on mennyt, ehkä menkoilla oli jotain osuutta asiaan..

Se paha puoli näissä viikonlopuissa, kun O on täällä, että sillon mun syömiset menee niin pahasti (anteeksi nyt vain) perseelleen. Viime viikon syömiset meni ihan ok ja liikunnat myös, mutta nyt viikonloppuna tuli kyllä sellasia ylilyöntejä, että huhhuh. Pakko alkaa rajottaa tätä viikonloppusyömistä ;o Onneksi koulukin alko jo, niin tulee poljettua päivittäin se 16km koulumatkoja, + vielä lenkit, paljon nyt sitten ikinä jaksankaan lenkkeillä.
No, ainakin olen viimein saanut edes viikkosyömiset kuntoon.

Itseinhoa vol 2.

2009-08-17T11:21:00.000-07:00

Äää, söin äske levyn suklaata, mikä mua vaivaa?
Vihaan tätä löllöä mussa, mutta silti tankkaan sitä itteeni aina vaan lisää ja lisää.
Oikeesti, tarviin varmaan apua.
Auttakaa mua?

Pakko mennä aamulla ennen töitä lenkille.

Itseinhoa.

2009-08-16T03:15:00.000-07:00

Äääh, en oo tuntenut itseäni taas vähään aikaan yhtä ällöttäväksi.

Eilen oli O:n sotilasvala ja lähdettiin katsomaan sitä. Yritin sitä ennen valita jotain vaatteita päälle, mutta kaikki näytti päällä yhtä oksettavilta. Ei se vika niissä vaatteissa ole, vaan siinä kaikessa, mikä tursuaa niiden alta. Melkein olisin halunnut jäädä kotiin, miten naurettavaa. Vihaan vaan tätä kehoa niin paljon toisinaan.

No, mentiin kuitenkin ja ihan hyvä että mentiinkin.

Ei nyt innosta tää kirjottaminenkaan.

2009-08-13T12:53:00.000-07:00

Olen yhdeksäntoista vuotias <:

Opettelua.

2009-08-05T11:54:00.000-07:00

No, ei ne tiistain juhlat ihan putkeen mennyt, siis syömisten kannalta. Tuli syötyä ehkä vähän liikaa herkkuja, mutta toisaalta olisin voinut syödä enemmänkin.
Kalorit siis meni yli 1500, mutta toisaalta oon ylpee itestäni. Vaikka syömiset ei menny ihan niin, kun olin suunnitellut, nii en kuitenkaan luovuttanu ja heittänyt läskiksi koko hommaa. Nimittäin joskus, kun kalorit on mennyt reippaasti yli suunnitelman, niin saatan ajatella, että pieleen meni koko homma, että mitä hävittävää tässä enää on ja sillon saatan alkaa vaan mättää herkkuja välittämättä mistään, kunnes seuraavana päivänä on taas kauhee morkkis. Nyt ei siis käynyt niin.

Oon tänään sitten vähän paikkaillut eilistä ja söin 1200 kalorin edestä. Pikkuhiljaa opin tähän.

Toisaalta ihan hyvä, että oon ollu nyt vähän kipeenä alku viikosta ja etten oo päässy lenkille. Ehkä on parempi, et tän viikon totuttelen rauhassa tähän uuteen syömissysteemiin ja vasta ens viikolla alan ottaa liikuntaa mukaan. Ei mulla oo kiire laihtua. Ei enää.

Mutta nyt lähen lukemaan lisää Stieg Larssonia <:

Päivä kerrallaan.

2009-08-03T11:12:00.000-07:00

Pääsin kuin pääsinkin töihin. Aamulla oli vielä vähän nuhainen olo, mutta ei lähellekään niin paha, kun eilen, eli jonkin sortin ihmeparantuminen tosiaan tapahtu!

Töissä oli kivaa, ootan jo huomista. Kivaa, kun on päivisin jotain tekemistä ja siitä vielä maksetaan. Toisaalta ootan jo viikonloppua ja sitä, että O tulis taas lomille.

Tää päivä on muutenkin mennyt ihan hyvin. Kalorit on pysyny pitkälti alle 1500 ja oon tällä hetkellä täynnä, joten iltamässäilyn vaaraa ei onneksi ole.
Oli kivaa huomata, että olinkin syönyt vähemmän kaloreita, kun luulin. Olin nimittäin katsonut leipäpussin kyljestä kalorit väärin. Katsoin yhden sämpylän sisältämät kalorit vahingossa siitä 100g kohdasta. Aloinkin jo vähän miettimään, että miten yhdessä sämpylässä voi olla melkein 270 kaloria... Kerrankin näin päin.

Muutenkin oon nyt lopullisesti luopunut nopeasta laihduttamista. Varmaan sata kertaa mokanneena tajuan viimein, ettei mitkään ihmedieetit toimi pitkällä mittakaavalla. Eli ei enää mitään aikarajoja tai ääliömäisiä lakkoja. En nyt kuitenkaan mitään herkkuja ala mättämään tai muutenkaan, kerran viikossa oleva karkki/herkkupäivä on jees ja sillonkin hillitysti.

Huomenna on kaverin luona juhlat, joihin oon menossa. Se onkin sitten ensimmäinen tulikoe, että miten onnistun syömään herkkuja hillitysti, tai sitten jättämään väliin kokonaan. Onneksi en sentään voi juoda töiden takia, joten pitäisi onnistua.

Helvetin hienoa.

2009-08-02T12:57:00.000-07:00

Plaah.
Kaikki menee nyt perseelleen. O lähti tänään takaisin armeijaan. Oonhan mä jo tottunut olemaan yksin, mutta kyllä se sen lähtö on aina mulle vaikeaa.
Huomenna pitäis alottaa työt, mutta mulla on ihan kauhea nuha ja pelkään, että yöllä nousee lämpöä. Eli voi olla, että huomenna jää työpäivä väliin.
Kaiken muun lisäksi mun piti huomenna (viimein!) aloittaa taas laihdutus ja kunnon lenkkeily, mutta voinkohan mä kipeenä minnekään lenkille lähteä? No en. Onneks kipeenä ei sentään maistu ruoka pahemmin.

No mutta, jotain hyvääkin. Tää viikonloppu oli ihan uskomattoman ihana, lukuunottamatta tätä päivää, kun sairastuin. Mummolassa oli myös kivaa. Niin, ja sain lisää töitäkin <: Sellaisia iltatöitä, mitä voi tehdä myös sitten, kun koulu alkaa.

Mutta nyt alan nukkumaan ja toivomaan jotain ihmeparantumista, että pääsisin sinne töihin kuitenkin. Ootan nimittäin sitä innolla.

Kauas pois

2009-07-18T03:51:00.000-07:00

Tulin vain ihan nopeasti kertomaan uusimmat kuulumiset, kun en pääse taas yli viikkoon tänne, kun lähden mummolaan.

O tuli eilen lomille, kun sillä oli tänään yksi tärkeä juttu hoidettavana. Tänään se kuitenkin lähtee takaisin, eikä tule takaisin kun vasta 2 viikon päästä, mutta onneksi oon mummolassa, siellä kyllä riittää tekemistä. Ikävä tulee silti olemaan ihan hirveä.

Niin ja sain töitä viimein! Menen koko elokuuksi päiväkotiin töihin, sitten alkaakin jo koulu.

Hauskaa loppu kesää teille kaikille, saa nähdä millon pääsen koneelle taas!

Ja minä olen yksin.

2009-07-14T09:49:00.000-07:00

O lähti armeijaan eilen.
Itku ei ollut kaukana. Eilinen oli yhtä helvettiä, joka ikinen minuutti tuntui tunnilta.
Onneksi kaveri soitti ja kysyi, voiko tulla käymään. Senkin poikaystävä lähti armeijaan eilen.
Lopulta samainen kaveri jäi yöksi. Onneksi. Sain jotain muuta ajateltavaa.

Tämä päivä on ollut sitten jo helpompi. Oon koko päivän ollut iskällä ja tehnyt siellä hommia, kun oon sille rahaa vähän velkaa, niin korvaan velkani tekemällä töitä. Äsken puhuttiin O:n kanssa puhelimessa, mutta sen piti mennä iltapalalle. Puhutaan kuitenkin myöhemmin lisää.

Ainut hyvä puoli tässä O:n lähdössä on se, että viimein voin keskittyä 100% laihduttamiseen. Aloitan tän laihduttamisen 1200 kalorilla päivässä ja sitten kun oon laihtunut muutamia kiloja, niin siirryn 1500 ja lopulta kun oon lopullisessa tavoitteessa, niin alan elämään 1800 kalorilla. Luin tälläsestä ajatuksesta Me naisista ja se kuulostaa ihan fiksulta. Tän päivän kaloreita en oo kovin tarkasti laskenut, mutta siinä 1200 kieppeillä ne on. Pitää vaan pitää ittensä poissa jääkaapilta.

Viime kerrasta on aikaa

2009-07-05T01:11:00.000-07:00

Tosiaan, en ole kirjoittanut melkein kuukauteen.
Kolme viikkoa sitten alkoi työt ja työpäivien jälkeen ei jaksanut suurin piirtein muuta kuin kaatua sänkyyn ja nukkua. Töiden loputtua lähdettiin heti matkalle ja siellä ei ollut mahdollisuutta kirjoitella. Toivottavasti ette kuitenkaan oo unohtaneet mua <:

Töistä en osaa oikein kertoa mitään. Siellä oli hauskaa, työporukka oli tosi mainio ja oikeastaan vähän harmitti, että työt loppu niin pian. Toisaalta ei kyllä yhtään tuu ikävä niitä aamuherätyksiä.

Matka taas oli aivan mahtava. Ostin vaikka mitä ja otin aurinkoa hiekkarannoilla. Niin, ja tietysti söin. En jaksanut matkalla miettiä yhtään kaloreita tai rasvamääriä. Se olisi oikeastaan ollut mahdotonta, sillä käytiin joka ilta ravintolassa syömässä. Nyt oon sitten takaisin Suomessa tuhat vaatekappaletta ja muutamaa kiloa rikkaampana, mutta ei voi mitään.

O lähtee viikon päästä armeijaan. Vähän pelottaa, että miten tuun pärjäämään yksin. Toisaalta se on mulle loistava tilaisuus aloittaa taas laihduttaminen. Palata taas ruotuun. Voisin ottaa tavoitteeksi saman kuin viime kesänä, synttäreihin mennessä (kesän lopulla) olisin n. 3 kiloa kevyempi. Viime kesänä se onnistui, joten pakko sen on nytkin.

Niin joo, sain reilu viikko sitten ajokortin <: Ja pääsin haluamaani kouluun.

Kipua ja Tuskaa

2009-06-09T03:51:00.000-07:00

Tulin juuri lenkiltä ja jalkoja särkee ihan mielettömästi.
Ja silti olo on mitä mainioin, juuri näin pitääkin olla.

Kävin eilenkin juoksemassa saman 8km lenkin ja tänä aamuna pyöräilin keskustaan ja takaisin noin 6km. Illalla olisi vielä tarkoitus käydä kävelemässä. Viimein olen päässyt kunnon rytmiin. Lenkillä käyminen tuntuu jopa kivalta. Osittain se johtuu siitä, että syön melko paljon, päivässä vähän päälle 1000kcal. Oon vaan tajunnut sen, miten rajusti mun elimistö reagoi, jos en saa tarpeeksi ruokaa. Verensokeri on heti ihan alhaalla, enkä jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua.

Kohta alkaa työtkin, joten silloin tulee syötyä vähemmän. Tosin, saa nähdä miten usein jaksan käydä lenkillä työpäivän jälkeen. Jää nähtäväksi.

Mutta mikä parasta, töiden loputtua me lähdetään O:n ja sen perheen kanssa ulkomaille. Niiden porukat kustantaa munkin matkan. Ihanaa päästä pois Suomesta, vaikka vaan viikoksi.

Paluu arkeen.

2009-06-05T01:03:00.000-07:00

Viime kerrasta on taas aikaa.
En oo yksin kertasesti vaan kerinnyt ja sen jälkeen jaksanut. Positiivisessa mielessä jaksanut.

Viime viikon keskiviikosta asti on ollut kauhea rumba päällä. Laiteltiin yo-juhlia kauhealla hälinällä. Viimein oli sitten lauantai. Ilma oli aivan loistava ja kaikki vieraatkin pääsi tulemaan. Oli ihan mahtavaa. Kaiken kruunasi vielä se, että sain matikka-stipendin. Olin meidän koulun paras lyhyen matikan kirjoittaja.

Kävin omien juhlieni jälkeen vielä O:nkin juhlissa ja tuli juotua viiniä aika reippaasti. Sen jälkeen mentiin taksilla meille, jossa setä ja ukki tarjoili meille kirkkaita aika hyvään tahtiin.
Lopulta puoli 12 aikaan mentiin keskustaan. Kierrettiin k-20 baareja, joihin päästiin poikkeuksellisesti lakin ansiosta. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa tai maksaa, kun päästiin vip-jonojen kautta, kun O:n siskolla ja sen kavereilla on niin paljon suhteita. Koko iltana ei baareissa tarvinnut maksaa mitään, kun kaikki halusi tarjota. Jossain vaiheessa joku osti minulle ja O:lle oman kuohuviinipullonkin!

Lopulta päädyttiin pizzeerian kautta aamulla kello puoli 6 kotiin. Koko lauantai oli aivan täydellinen, ehkä elämäni paras päivä ja ilta keskustassa oikein kruunasi sen. Sillon en huolehtinut syömisistä enkä mistään. Pakko kyllä tunnustaa, etten tässä viimeisen viikon aikana ole muutenkaan syömisistä huolehtinut, kun jäi juhlista sen verran herkkuja, että niitä on "pakko" syödä pois.
Joka tapauksessa sunnuntaina herättiin jo 11, kun mentiin iskälle syömään ja juttelemaan vielä mun sukulaisten kanssa. Ei siis ihme, että meni koko sunnuntai-ilta ja maanantaipäivä ja ehkä vielä tiistaikin, toipuessa juhlista ja niiden järjestelyistä ja etenkin siitä univajeesta.

Harmi, että juhlat on nyt ohi. Niitä kuitenkin odotetaan koko lukion ajan. Toisaalta, nyt voi taas palata arkeen ja alkaa taas vaihteeksi keskittymään tähän laihduttamiseen.

Onnistumisia.

2009-05-27T10:19:00.000-07:00

Tänään on mun nesteenpoistokuurin kolmas päivä. Oon pysynyt tarkasti dieetissä ja oon ihan hiton ylpee itestäni, että oon pystyny tähän. Nimittäin välillä on tehnyt todella tiukkaa.

Itseasiassa ruokahalu katosi jo ensimmäisen päivän iltana. Ei tee yhtään mitään ruokaa mieli, ei ees tähän kuuriin kuuluvia ruokia, mutta tottakai ne pitää syödä, koska muuten alkaa heikottaa. Tai no, mua kyllä heikottaa ihan kokoajan, mutta kyllä sen kestää.

Ensimmäisenä iltana ja tänä aamuna oli ihan älyttömän paha olo. Heikotti ja oksetti ja mahaa oikein väänsi, kun oli niin nälkä. Sinnittelin kuitenkin lounaaseen asti, jolloin sain syödä vähän wokkivihanneksia, ilman rasvaa tietty. Niillä ja kahdella omenalla ollaan selvitty tähän asti.

Onneks huomenna on viimenen päivä, en kestäis tätä enää yhtään pidempään. Tarviin riittävästi ruokaa, että jaksan tehä hommia ja urheilla. Nyt 45min kävelylenkkikin imee kaikki voimat. En nyt tiedä, että onko tässä mitään huimia tuloksia saavutettu, paino tosin on kyllä laskenut pari kiloa, mutta en tiedä näkyykö se vyötäröllä. Viikonlopun jälkeinen turvotus ainakin on kadonnut.
En kyllä siltikään suosittele tätä ikinä kenellekään, enkä kyllä tähän enää ikinä rupea.

Ainakaan ennen, kunnes taas saan kauhen läskiahdistuksen.

Hyvä päivä.

2009-05-25T07:45:00.001-07:00

Nyt menee jo paremmin. Oon saanut otettua itseäni taas niskasta kiinni.

Aloitin tänään 4 päivän nesteenpoistokuurin. Tiedän, ettei se oikeasti laihduta paljoakaan, että ne kilot tulee takaisin melkein heti, mutta tavoitteena mulla onkin nyt olla lauantaina juhlissa edes vähän hoikempi. Juhlien jälkeen voin aloittaa taas sen ns. terveellisen kunnon laihduttamisen.

Sanoin O:llekin, että olen nyt 4 päivää aika rankalla dieetillä ja kävin tänään kaupassa ostamassa kaikki tarvikkeet. O vaan tuhahteli jotain, että miks ihmeessä, mutta antoi sitten olla. Varmisti vain ensin, että teenhän sille kuitenkin ihan normaalisti ruokaa, kun se itse on keittiössä aika poropeukalo. Ja teenhän minä. Ajattelin tehdä sille joka päivä jotain liharuokaa, niin ei itselle tule ainakaan kiusausta syödä samalla.

Käytiin tänään myös äitin kanssa kampaajalla ja nyt mulla on taas ihana, lyhyt kesätukka. Tykkään pitää tätä lyhyenä, mutta mulla on varmaan joku ihme hiustenkasvugeeni, koska nää kasvaa tuplasti nopeammin, kun normaalisti hiukset kasvaa.
Ostin myös lauantaille illaksi baariin mekon, tai äiti oikeestaan osti, sekä uuden huulikorun ja korvikset. Onneks äiti tosiaan makso, nimittäin oma tili alkaa olemaan aika tyhjä ja tänään just tuli nettilasku... Ostin sentään itse tänään mustat pillifarkut (kokoa 34), kun oli niin hyvässä tarjouksessa.

Voisin laittaa tänne kuvan mun mahasta ja jaloista, jos koneelta sattuisi jotain löytymään. Ehkä sen häpeän avulla saisin motivoitua itseäni paremmin.

Ahmimiskohtaus.

2009-05-21T08:54:00.000-07:00

Koskaan en ole tuntenut suurempaa kiusausta juosta vessaan ja pakottaa tää kaikki ahmimani ruoka ulos. Tiedän keinon, jolla se onnistuu, vaikken koskaan tietoisesti niin olekaan tehnyt, enkä haluaisikaan.

Inhottaa.
Inhottaa.
Inhottaa.

Vihaan leipää. Rakastan sitä. Vihaan sitä, että rakastan.

Musta tuntuu että nyt on pakko.

Täällä taas.

2009-05-19T02:30:00.000-07:00

Oho, en ole taas vähään aikaan päivitellyt tätä. Käyn kyllä täällä lukemassa teidän kirjoituksianne ainakin jokatoinen päivä, mutta yleensä kaiken lukemisen jälkeen en kerkeä enää itse kirjottaa. Mun täytyy nimittäin olla niin varovainen, ettei O vaan missään nimessä nää tätä. En usko, että se mitään tajuaisi, vaikka tämän sivun näkisi, mutten koskaan voi olla liian varovainen.

Saatiin viimein ylioppilaskirjoitusten lopulliset tulokset. Tältä nyt sitten näyttää mun yo-todistus:

L
E
M
M
B

Oon kyllä todella tyytyväinen. Lukion ykkösluokan jälkeen en ois ikinä uskonut, että pystyn tähän. Silloin tavoitteena oli lähinnä vaan päästä lukio läpi.

Sujuisipa laihduttaminenkin yhtä hyvin, kun koulu sujui. Oon lihonnu varmaan 100 kiloa viime viikon aikana. Eilenkin käytiin vaa Raxissa, onneks en sentään syönyt mitään muuta koko päivänä. Sentään.
Mutta nyt tulee muutos. Montahan kertaa tääkin on kuultu, mutta nyt vaan on pakko. En mahu muuten kohta tohon mun yo-mekkoonkaan. Alotan tänään 4 päivän kuurin, jolloin syön erittäin vähän ja kevyesti. Sitten syön pari päivää vähän normaalimmin, en kuitenkaan missään nimessä yli 1000 kaloria ja sitten vedän saman 4 päivän kuurin juuri ennen yo-juhlia. Tää ois suunnitelma. Tänään ruokalista näyttää tälläseltä:

aamu: teetä ja mandariini
lounas: salaattia, tomaattia, kurkkua ja sipulia
päivällinen: 2 kananmunaa ja salaattia
ilta: mahdollisesti omena tai mandariini

Ajattelin myös käydä lenkillä tänään, sekä pyöräillä äidin luo, kun täytyy mennä postittamaan ne yo-kutsut, joita väänsin eilen melkein 4 tuntia! Toivottavasti vieraat nyt arvostaa mun panostusta.

Mutta tosiaan, raportoin nyt tänne, että miten tää mun 4 päivän kuuri oikein etenee. Yritän täältä saada motivaatiota siitä selviytymiseen.

Ä r s y t t ä ä !

2009-05-11T10:42:00.000-07:00

Oon ällöttävän inhottava ihrakasaläskipaskaällöpullapallero.

Enkä ainakaan tällä menolla muuksi muutu.

Anteeks tää tämmönen, nyt ei vaan suju.

Lomailua

2009-05-06T04:15:00.000-07:00

Ääh, jotenkin puuduttavaa. Päivät vaan tulee ja menee, eikä mitään jää oikeastaan käteen. No, kai tää on sitä "lomailua". Ei mulla periaatteessa oo mitään valittamista.

Eilen sain jopa jotain aikaiseksi. Kävin päivällä sairaalassa täyttelemässä lomakkeita, meen sinne nimittäin kesätöihin. Aika koomista, että menen juuri sairaalaan kesätöihin, sillä mulla on ihan älytön sairaalakammo. Viime kertainen vierailu ei nimittäin ollut mikään kovin mukava, kun mut kiidätettiin sinne paikattavaksi ja piikitettäväksi, kun yksi vieras koira kävi mun päälle ja puri mua olkavarteen ja raateli mun vasemman kämmenen.
No, onneksi mun työni on vaan pihan hoitoa ja sellasta, eli ei tarvitse mennä sisälle sairaalaan juuri ollenkaan.

Kävin eilen myös O:n kanssa juoksulenkillä. Olin niin poikki sen jälkeen. En oo pariin viikkoon käynyt lenkillä ollenkaan, joten sekin saattoi vaikuttaa asiaan. Huomenna ois tarkotus lähteä uudestaan, tänään vaan kävelemään, sattuu nimittäin lonkkaan sen verran, että parempi vaan lepuutella sitä tänään. Oon taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja alottanut laihduttamisen kunnolla. Suht terveellisesti, mutta kunnolla.

Nyt voisin mennä lukemaan taas tuota Epäilystä, enpä mä muuta päivisin oikein teekään <: Ps. Ihan kuin minä tuossa kuvassa x>

Vappu

2009-04-29T01:19:00.000-07:00

Tänään on mun ja O:n 2 ja puolivuotispäivä. Ei se nyt kovin suuri asia ole, ei me yleensä puolivuotispäiviä olla juhlittu, koska ihan oikeita vuosipäiviäkin on jo kertynyt ja varmaan tulee vielä kertymään. Sinäänsä 2,5 vuotta ei ole edes pitkä aika, varsinkin kun musta tuntuu, että oltaisiin oltu aina yhdessä. Mutta onhan sekin saavutus sinäänsä <:

Tein sen viimein, löysin aivan ihanan mekon yo-juhliin. Ja mikä parasta, se oli ihan älyttömän halpa.
Menin yhteen juhlapukuliikkeeseen, se myy mm. hääpukuja ja sellasia. Siellä oli sitten sellanen -60% rekki, missä oli viimesiä kokoja joistain puvuista. Siitä sitten sen myyjän kanssa etsittiin ja sieltä löytyi kokoa xs oleva punainen mekko, jonka päällä oli mustaa pitsiä. Rakastuin siihen heti. Vähän jännitti, että mahdunko siihen, mutta se mekko istu mulle täydellisesti. Se myyjäkin sanoi, että se puku oli kuin tehty mulle. Sen normaali hinta oli 170e, mutta siitä -60%, joten hintaa jäi 68e! Äiti ainakin oli hinnasta mielissään. Kerrankin mulla käy tuuri.

Huomenna onkin sitten vappu. Ootan sitä. Vappuna on aina kivaa, varsinkin jos on hyvä sää, niin kuin huomenna pitäisi olla. Suunnitelmissa olisi grillailla ensin meillä ja sitten lähteä keskustaan puistoon pussikaljalle. Tulee varmaan syötyä vähän liikaa huomenna, mutta annan sen itselleni anteeksi. Voin kituuttaa itseäni ensiviikollakin.

Matkalla

2009-04-22T05:02:00.000-07:00

Istun junassa nyt.
Tosi outoo kirjottaa junasta, tai ylipäätään olla netissä, kun on matkalla. Tää nettitikku mahdollistaa aika paljon ja ihan hyvin on toiminut, ainakin tähän mennessä.
Oon menossa mummolaan pariksi päiväksi. Kivaa mennä taas käymään siellä, vaikka
toisaalta vähän hirvittääkin, ne syömiset nimittäin.

Tää viikko on sujunut tähän mennessä ihan hyvin. Maanantaista ei vielä tullut oikein mitään, mutta eilen oli kalorit reippaasti alle 1000 ja tänään oon tähän mennessä syönnyt n. 650kcal, että jos mua ei illalla pakoteta syömään ihan hirveästi, niin alle 1000 ne pysyy tänäänkin.

Väsyttää jotenkin ihan älyttömästi. En tiedä, tekisi mieli nukahtaa vaikka tähän.

Vein aamulla viimein kuvisdiplomin kouluun. Nyt on sitten kaikki kouluhommat viimein tehty. Alkoi ahdistaa ihan älyttömästi se diplomi, melkein jätin sen jo kesken, mutta jotenkin sain kuitenkin väsättyä kasaan portfolion ja esseen, työ kun oli jo valmis.
Musta ei ikinä vois tulla taiteilijaa, ahdistun liikaa jos joku työ on pakko saada valmiiksi, tai jos on joku deadline. Onneksi luovuin siitä ajatuksesta jo kauan sitten.

Hassua, kun tuolla ulkona on noin paljon lunta. En voi kertoa minne olen menossa, sillä pelkään edelleen, että joku löytää tämän, mutta sen voin sanoa, että täällä on rutosti enemmän lunta, kun meillä kotona. Voin vaan kuvitella paljon mummolassa on lunta. Ja tietysti otin pelkän kevät takin mukaan...

Jotenkin nyt pomppii kauheasti aiheesta toiseen tämä teksti. Ehkä yritän pitkittää tätä, vaikkei mulla olekaan oikein mitään erikoista kerrottavaa, koska on niin tylsää istua täällä. Huoh.

Ihana aamu

2009-04-20T01:14:00.000-07:00

Tänään oli kivaa herätä, hyvä herätä.
Herättiin O:n kanssa "jo" 10 aikaan, kun aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään. Tai oikeastaan se heijastui sisään sellaisena punaisena valona, kun meillä on makuuhuoneen ikkunassa punaiset verhot. On niin helppoa nukkua, vaikka 12 asti, kun ei ole koulua eikä mitään, joten siihen nähden tuo 10 on aika aikaisin.

O lähti suihkuun ja minä nousin ylös katsomaan itseäni peilistä. Nukun joskus pelkät alusvaatteet päällä, kun tuo aamuaurinko lämmittää niin paljon, joten pystyin tarkastelemaan itseäni aika hyvin. En pitänyt kauheasti näkemästäni. Mittailinkin siinä vähän ja olin aika pettynyt. Vyötärön ympärys: 66,5cm ja vatsanympärys navan kohdalta: 71,5cm. Yäk. Joskus parhaimmillaan tuo vatsanympärys on ollut alle 69cm, joten ihmekään, kun inhottaa. Mutta saanpahan tuosta intoa taas laihduttamiseen. Pakko tuollaisista lukemista on saada.

Mua niin inhottaa tää mun ruumiinrakenne. Mulla on aika hoikat jalat, reidet ei pahemmin osu yhteen, kun seison jalat vierekkäin. Samoin omaan pienen takamuksen. Myös yläruumis on melko hoikka, paitsi kädet saisi olla hoikemmat. Mutta sitten keskivartalo... Kaikki onkin sitten kertynyt siihen. Siksi ajattelinkin aloittaa taas vähäksi aikaa tuon pienillä kaloreilla kituuttamisen. Vain siksi aikaa, että pääsen hiukan vauhtiin.

Varmaan joku saattaa ihmetellä, että jos kerta häpeän niin kovasti kehoani, niin miksi sitten heilun täällä O:n silmien edessä pelkät alusvaatteet päällä. Itseänikin se vähän hämmästyttää, että miten kehtaan. Mutta ehkä se johtuu siitä, että ollaan oltu niin kauan yhdessä, ettei sillä ulkokuorella ole enää niin paljoa merkitystä. Tai sitten siitä, että olin 10 kiloa lihavampi silloin, kun alettiin seurustella, eli tuskin nyt olen ainakaan pahempi, kuin silloin. En tiedä, mutta oon ihan tyytyväinen, että voin olla omaitseni edes jonkun silmissä. Jos en omieni, niin edes O:n.

Hei, käytiin muuten eilen siskon kanssa katsomassa se merirosvoradio. Mulla ei ollut oikein mitään odotuksia sen suhteen, kun en oikein tiennyt mistä se kertoo, mutta sehän olikin mainio! Ihanaa vanhaa rokkia ja muutenkin, tosi hyväntuulinen elokuva. Suosittelen <:

Itseinho

2009-04-18T12:17:00.000-07:00

En just nyt tykkää hirveästi itsestäni.

Yksi kokonainen pizza.
Suklaamuffinsseja.
Pussi karkkia.

Ei varmaan tarvii enempää kertoa...

C'mon baby light my fire

2009-04-16T10:46:00.000-07:00

Oon niin poikki. En tosin liikunnan takia, ne on jäänyt aika vähäiseksi tältä päivältä, vaikka kävinkin aamulla tunnin juoksulenkillä ja äsken kävelin kauppaan ja takaisin yhteensä n. 30min. Mua väsyttää, koska oon leiponu yli 3h putkeen, eikä loppua näy.
Meillä on O:n kanssa huomenna tuparit. Aina kun mulla on jotkut juhlat, mä leivon sinne paljon tarjottavaa ja sen takia mun kaverit on tottunu siihen, että aina kun meillä juhlitaan, niin tarjolla on hyvää syötävää. Enkä mä voi tietenkään tuottaa pettymystä.
Vieraita on tulossa n. 15 plus vielä me kaksi, joten porukkaa on aika paljon. Eli syötävääkin pitää olla paljon. Tein kasvispikkupizzoja ties kuinka monta, sekä kasvispiirakkaa. Tein tuossa kasvispiirakan ohella vielä O:lle pienen lohipiirakan iltapalaksi. Vielä pitäisi tehdä suklaamuffineja, mutten voi alottaa ennen kuin O tuo perunajauhoja.
Tietysti noissa herkuissa on ihan järjettömästi kaloreita, vaikka kasvisversioita ovatkin, mutten mä aio niitä syödä. Ainakaan paljoa... :p Turha lupailla mitään.
Mutta sen kyllä nyt lupaan, että kun huominen on ohitse ja alkaa normi arki, niin aloitan sen laihduttamisen taas kunnolla. Suoraan sanottuna vituttaa, kun oon tuhlannut näin paljon aikaa. Piti aloittaa jo viime viikolla, mutta pääsiäinen sotki pahasti. Tiedän pystyväni siihen, oonhan mä pystynyt siihen ennenkin. Pystyn siihen. Pystynhän?

Viimeinkin!

2009-04-14T06:21:00.000-07:00

Viimeinkin raahasin itseni kaupunkiin ja nyt tuo elisan pussi odottelee tuossa vieressä. Kävin siis viimein hakemassa sen nettitikun. Nyt oon kyllä äitin luona koneella, koska tuo tikku alkaa toimimaan vasta huomenna ja piti tulla hakemaan läppäri täältä. Mutta kuitenkin, viimein meillä on nettiliittymä ja pääsen käymään täälläkin taas normaalisti <:

Mua on nimittäin harmittanut ihan hirveästi kun en ole päässyt käymään täällä normaalisti. Kun käy harvemmin, niin alkaa kertyä lukemattomia tekstejä ja sitten kun lukee ne kaikki putkeen nopeasti, niin tuntuu, ettei keskity niihin tarpeeksi ja menee osa asioista ihan ohi. Mutta onneksi se on nyt ohi. Muutenkin, musta tuntuu että mun laihduttaminenkin on kärsinyt siitä, kun en oo käynyt täällä. Nojoo, vähän selittelyn makua, musta itsestänihän se on kiinni. Mutta kuitenkin.

Paino tosiaan on noussut hieman, mutta ei kyllä mikään ihme näillä syömisillä. Nyt alotin taas laihduttamisen kunnolla. Käytiin aamulla O:n kanssa kävelemässä tunnin lenkki ja katseltiin samalla hyviä juoksureittejä. Huomenna voitaisiin lähteä jo juoksemaan. Tulee vaan vähän kiire, jos aion painaa 45kg yo-juhlissani... Ei se kuitenkaan mahdotonta ole.

Nyt on pakko mennä syömään, heikottaa jo sen verran.

You still can't make me cry

2009-04-08T04:28:00.000-07:00

En ole hetkeen kirjoitellut. Lähinnä siksi, ettei meillä ole vielä nettiyhteyttä uudessa kodissa. Nyt kuitenkin tulin kotiin. Tai eihän tämä enää minun kotini ole, vaan äitini ja siskoni, mutta kuitenkin.

Yhteiselo O:n kanssa ei sujunutkaan ihan niin kuin ajattelin. Tai sujui se, tähän asti. Meille tuli siis riitaa ja siksi tulinkin tänne, rauhoittumaan. Tarkennan nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa, ettei me nyt sentään eroamassa olla, tää on vaan tällänen pieni suuri riita. Näitä tulee aina sillon tällön.
O lähti aamulla 8 aikaan asioille ja sanoi ettei mene kauaa. Minä jäin vielä nukkumaan. Heräilin vähän ennen kymmentä ja ihmettelin, kun O ei ollut tullut vielä takaisin, joten laitoin viestin että meneekö vielä kauan. O vastasi, ettei mee enää kun hetki, että tulee kohta. Meillä oli siis tarkoitus tänään viimeistellä kämppää, sillä huomenna tulee ensimmäiset kaverit käymään. No, minä siinä odottelin ja odottelin ja joskus 12 aikaan aloin jo vähän hermostua ja soitin sitten O:lle. Se oli katselemassa puhelimia. Olin vähän että joo-o, mutten sanonut mitään.
Puoli 2 aikaan hermostuin täysin ja soitin, että onkohan se tulossa ollenkaan, että mä lähden käymään kävellen äitin luona nyt, että mulla on on siellä hommia ja turha mun on täällä odotella, kun en voi tehdä siellä mitään ilman sen apua. O sanoi että se voi heittää mut autolla sinne, mutta mä sanoin että kyllä mä meen kävellen kun ei siitä ikinä tiedä millon sen tulee. Sitten se löi mulle luurin korvaan. Se ei ikinä lyö mulle luuria korvaan.
Kieltämättä mä olin ehkä vähän liian tyly sille ja sen saman puhelun aikana vielä valitin sille, kun se ei ollut laittanut kurkkua vihanneslaatikkoon ja se oli paleltunut kokonaan ja piti siis heittää roskiin. Mutta toisaalta, mä en kestä sitä, että jos sovitaan joistain asioista, että ne tehdään päivällä (meillä molemmilla on tänä iltana menoa, joten illallakaan ei kerkeä) ja luvataan tulla kohta ja sitten ei tullakaan. Ei edes ilmoiteta, että ei tulekaan.
Sanokaa mulle nyt, että oonko mä ihan hirveä ja pikkumainen noita, vai oliko mulla oikeus hermostua? Saatan nimittäin olla joskus aika kamala...
And starving hurts the soul
when you're hungry for
some love.

Oi, tällä blogilla on jo 3 virallista lukijaa <: Kiitos teille. Yritän olla pitkästyttämättä teitä jutuillani.

Ps. O soitti äsken, ei se varsinaisesti anteeksi pyytänyt, mutta äänensävy oli sovitteleva. Sanoi että tulee täällä käymään.

Rankkaa

2009-04-02T12:29:00.000-07:00

Oon niin poikki. Selkään ja jalkoihin sattuu ja väsyttää ihan mielettömästi. Ihan kuin olisin treenannut koko päivän, vaikken ole koko viikolla käynyt edes lenkillä tai mitään muutakaan (hyvä minä). Tämä särky johtuu muuttamisesta, joka on kyllä välillä verrattavissa rankkaankin liikuntasuoritukseen. Koko eilisen ja tämän päivän oon kantanut ja siivonnut. Kaikki aika menee kämpällä järjestellessä, aikaa liikkumiselle ei vaan yksinkertasesti nyt jää.

Kyllähän tuo kantaminen ja siivoaminenkin kuluttaa, mutta kun nää mun muutaman päivän syömiset onkin olleet niin super terveellisiä. Eilen söin karkkia, tänään pitsaa... Jes! No, ehkä voin antaa nuo itselleni anteeksi, koska kunhan muutto on valmis, niin alkaa kunnon laihduttaminen ja urheileminen. Vaikka ei se kyllä silti tarkoita sitä, että nyt saisi löysäillä... Olen ehkä hiukan vihainen itselleni tästä.

Mutta siitä kämpästä tulee kyllä upea. Tänään pestiin sauna, joka oli kyllä niin likanen, että ihan ällöttää. Nyt se on niin puhdas, että niiltä lauteilta vois vaikka syödä :D Saatiin myös sänky tänään sinne. Huomenna jäädään O:n kanssa varmaankin ekaa kertaa yöksi sinne. Voi olla, etten hetkeen pääse koneelle, koska meillä ei ole nettiä siellä vielä. Tosin 5pv täytyy viimeistään maksaa vuokra, joten täytyy joka tapauksessa tulla käymään kotona koneella.

Ihanaa muuttaa omaan kotiin, mutta toisaalta jännittää. Vaikka olenkin melko itsenäinen, niin silti on se ihan erilaista kuin ennen. Toivottavasti kaikki menee hyvin <:

Tunnen itseni tällä hetkellä erittäin läskiksi.

Kaappien syövereissä piilee salaisuuksia

2009-03-31T12:56:00.001-07:00

Onpa salaperäinen otsikko. Ehkä vähän liioittelen puhuessani salaisuuksista, kyseessä on ennemminkin muistoja, kipeitä muistoja.
Siivosin eilen ja tänään kaappeja ja laatikoitani samalla kun pakkasin ja löysin muutamia mun vanhoja päiväkirjoja. Pala nousi kurkkuun, kun löysin ne. Olin jo ihan unohtanut ne.
Ensimmäinen päiväkirja ajoittui yläasteelle, 7 ja 8 luokille. Silloin asiat olivat vielä suhteellisen hyvin. Siellä oli kaikenlaisia merkintöjä pojista ja kavereista ja milloin mitäkin kriisejä. Mitä nyt tuon ikäisen ihmisen elämään normaalisti kuuluukin. Tosin järkytyin hiukan, kun löysin sieltä merkintöjä painosta ja valitteluja siitä, miten läski olen. En muistanutkaan, että tarkkailin painoani jo silloin.
Seuraava päiväkirja ajoittui sitten lähinnä 9. luokalle. Silloin mulla alkoi karata asiat lapasesta. Itseasiassa ne alkoivat karata jo 8. luokan lopulla. Silloin seurustelin ensimmäistä kertaa vakavasti. Ja mitä muutakaan tuollaiselta suhteelta voi odottaa, kuin katkeraa loppua. Mulla meni kotona silloin vähän huonosti, en tullut oikein toimeen porukoiden kanssa. Eikä porukoiden jatkuva riitely ainakaan helpottanut asiaa. Siksi ehkä turvauduin siihen suhteeseen niin paljon, ja kun se suhde loppui, mun maailmani romuttui. Asiaa pahensi vielä se, että samaan aikaan kun tämä suhde sai dramaattisen loppunsa, mun ja mun parhaan ystävän välit katkesivat täysin.
Masennuin ja aloin viillellä. Lintsasin koulusta ja lopulta aloin käyttää alkoholia joka viikonloppu ja polttamaan. Pahinta tilanteessa oli ehkä se, ettei meidän porukat tajunneet mitään. Silloin alkoi myös mun laihduttaminen. Ei mulla koskaan kuitenkaan mitään syömishäiriötä ole ollut, luojan kiitos, on ollut tarpeeksi tekemistä muidenkin ongelmien kanssa.
Siinä tuli sitten vuoden verran ryypättyä ja vietettyä muutenkin aika railakasta elämää. Muutamien poikienkin kanssa oli juttua, mutta pohjimmiltani olin vielä niin rikki, etten pystynyt päästämään ketään liian lähelle. Seurustelin vain, koska se oli "normaalia". Halusin kaikin keinoin esittää normaalia.
No, asiat alkoi sitten parantua. Mut pakotettiin psykologille (tosin oon edelleenkin sitä mieltä, että siitä psykologilla käynnistä ei ollut yhtään mitään hyötyä) ja meillä kotonakin alettiin tajuta, ettei mulla ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Ehkä mä siinä vaiheessa olin kasvanut jo sen verran henkisestikin, että ymmärsin ettei tää voi jatkua näin. Lopulta pääsin kuin pääsinkin lukioon ja aloin seurustella O:n kanssa, jonka jälkeen mun elämä on lähtenyt nousukiitoon.

Kaikki tuo löytyi niiden kansien välistä. Jotkut tekstit oli oikeesti niin ahdistavia, etten voinut edes lukea niitä. Senpä takia revin ja poltin molemmat päiväkirjat. Vähän teki pahaa tehdä niin, koska niiden kansien väliin mahtui myös paljon iloa ja hyviä hetkiä, mutta toisaalta, en kestäisi jos joku muu lukisi ne. Ja toisaalta, ehkä mä muistan noin suuret asiat ilman päiväkirjoja. Onhan mulla aina nää arvet muistuttamassa...

Tulipas pitkä teksti, ainakin verrattuna mun aikaisempiin. Kukahan tän edes jaksaa lukea. Tässä oli nyt pala mun elämästäni, ehkä se kovin pala. Olen itsekin aika yllättynyt, miten kivuttomasti pystyin tästä kirjoittamaan. Ehkä se tosiaan on niin, aika parantaa haavat.

Olen ällöpulla.

2009-03-30T12:55:00.000-07:00

Mut pitäisi varmaan lukita jonnekin häkkiin ja antaa pala porkkanaa päivässä. Tai sitten kytkeä talutushihnaan, joka ei yltäisi jääkaapille asti. Oon kyllä ilmiömäinen, pakko myöntää. Haluan laihtua, mutten sitten kuitenkaan tee sen eteen mitään. Tänäänkään en ole liikkunut yhtään, syönyt vaan. Karkkia myös, tosin vähän.
Jotain hyvää tässä sentään, puhuin eilen O:n kanssa siitä, että mun on pakko alkaa liikkua paljon, että mahdun juhliin mennessä johonkin upeaan pukuun. O lupasi ruveta mun super personal traineriksi. Ja nimenomaan super. Mulla on kyllä hyvä kunto, itse juoksen yleensä n. 60min lenkin 10km/h vauhdilla ja lihaskuntokin on ok, mutta O, se juoksee n. 80min, joskus jopa 90min, varmaan 13km/h ainakin ja sen jälkeen vielä tekee 200 punnerrusta, 100 vatsaa ja selkää ja nostelee vielä 6 kilon puntteja. Apua sanon minä. Mua odottaa siis kunnon rääkki, jos aion sen perässä pysyä. Mutta sellaista tää herkkuperse tarviikin. Lenkkeilyn lisäksi käydään vielä iltaisin kävelemässä, kun siellä meidän uudella asuinseudulla on tosi hyvät lenkkeilymaastot. Noiden liikuntojen lisäksi syön vielä terveellisesti ja vähäkalorisia ruokia, niin eiköhän se vatsa ala pikku hiljaa pienentyä. Onneksi mulla on niin ihana poikaystävä.

Moving day

2009-03-29T12:03:00.000-07:00

Hiii! Alkaa jo jännittää. Keskiviikkona viimein muutetaan. Ja silti en oo saanut pakattua vielä yhtään omia tavaroitani! Osittain se kyllä johtuu siitä, ettei mulla ole vielä muuttolaatikoita (saan ne huomenna) ja siitä, että olin koko eilisen ja tämän päivän O:lla valitsemassa sen äidin ja siskon kanssa meille kattiloita ja kippoja ja verhoja jajajaja... O:n äiti päivitteli että miten oon laihtunut ja tarjosi mulle O:n nuoremman siskon vaatteita, mitä se ei käytä enää. Otinkin yhden mekon, mutta epäilen mahtuukohan se mun päälle, koska O:n sisko on ihan älyttömän laiha ja pieni, just sellanen kun mäkin haluaisin olla. Unohdin sen mekon kuitenkin O:lle, joten en voi nyt edes sovittaa sitä.
Tosin ihan hyvä, sillä viikonloppuna tuli syötyä ja juotua taas ihan hirveästi. Join perjantaina ihan liikaa ja sorruin vieläpä syömään puolet ranskalaisista, jotka O osti. Tosin niiden ansiosta mulla ei ollut lauantaina krapulaa. Joka tapauksessa, sorruin ostamaan herkkulakosta huolimatta 100g irtokarkkeja kun O:kin osti. Oon ehkä maailman huonoin lakkoilija, ainut asia josta oon onnistunut luopumaan, on kaikki liha. En oo yli 4 vuoteen syönyt punasta lihaa, en kanaa, enkä kalaa. Mutta herkkulakot ne vaan ei tahdo multa onnistua. Varsinkin kun O on melko kova syömään herkkuja. Vaikka se syö aika paljon herkkuja ja niiden lisäksi kunnon ruokaakin, niin sen kehossa ei oo grammaakaan ylimäärästä, se on oikeesti pelkkää lihasta. Se vaan liikkuu niin paljon, että kuluttaa kaiken mitä syö. Pitää varmaan nyt kun muutetaan, niin pestata O mun personal traineriksi, niin ehkä nää munkin rasvat alkaisi viimein kadota.

Huomenna mennään ostaa iskän kanssa sänkyä <:

PS. Uus ulkoasu <: tykkään.

Ilojuomaa

2009-03-27T07:25:00.000-07:00

Vein äsken jääkaappiin 1,5 litran pullon mojito-lonkeroa. Virosta ostettua. En kyllä ajatellut juoda siitä, kuin muutaman lasillisen ja loput sitten kaljaa. Ihanaa lähteä taas viihteelle.
Tiedän kyllä miten paljon kaloreita noissa juomissa on :p Ihan älyttömästi, mutta olen huomioinut sen tän päivän syömisissä. Oon syönny tänään vain vähän sellaista perunawokkia. Täytyy kyllä varmaan syödä vielä ennen lähtöä jotain pientä, mulla on nimittäin paha tapa sortua kännissä syömään jotain mitä ei todellakaan saisi, jos tulee nälkä.
Onneksi mulla on myös tapana liikkua ja tanssia ihan älyttömästi, kun juon. Enkä yleensä saa seuraavana päivänä juuri mitään alas, että siinä ne kalorit sitten kompensoituukin (selittelyn makua?).

O tulee kohta tänne, sitten käydään saunassa ja laittaudun. Kävellään sitten meiltä keskustaan yhden kaverin luo alottelemaan ja sitten lähdetäänkin baariin. Toivottavasti tulee hauska ilta, sitä tarviin nyt.

Mietin tässä muuten yksi päivä, että lukeekohan tätä blogia kukaan : D Jos joku tätä vahingossakin sattuu lukemaan, niin saa ilmottautua. Itseasiassa se olisi jopa toivottavaa <:
Samoin kuin kommentitkin, ne ovat aina tervetulleita.

Läskeilyä

2009-03-26T12:47:00.001-07:00

No sitä tämä viime viikko on kyllä ollut. En ole täälläkään hetkeen ollut, kun olin koko viikonlopun sukuloimassa ja eilen vasta tulin takaisin. Oli kyllä kivaa olla hetki poissa täältä. Irrottautua kunnolla. No, nyt oonkin sitten takaisin ja pitää alottaa armoton pakkaaminen. Ja laihduttaminen.

Hienoa, lihoin viime viikon aikana 1,5kg. Eikä ihmekään, ainakin kun miettii mitä kaikkea oon syönyt. Tänäänkin käytiin vielä munkkikahveilla, hyvien yo-tulosten kunniaksi. Mutta nyt se saa luvan loppua, nyt kun mulla ei ole muuta kuin aikaa, niin aionkin sitten viettää sen ajan liikunnan parissa. En syömisen. Mun on nimittäi pakko mahtua johonkin upeeseen mekkoon yo-juhlissa.

Mutta on mulla hyviäkin uutisia näiden huonojen lisäksi. Sain nimittäin matikan yo:sta L:än : D tai no, alustavan tuloksethan nuo vasta on, mutta pisteet olivat 57/60, eli tuosta saa tippuakin vielä jonkin verran ja silti on L. Eikä matikka ole kovin tulkinnan varaista, sitä joko on laskenut oikein tai sitten ei : D Eli eiköhän tuo ällänä pysy.

Toinen hyvä uutinen on se, että ollessani sukuloimassa, löysin Seppälästä ihanat kirkkaan siniset farkut. Ja mikä niissä on parasta, ne on lasten koko 32, eli xxs! En olisi ikinä uskonut mahtuvani niin pieniin farkkuihin! Kyllähän ne tiukat on, muttei purista. Ostin myös mustan puolihihaisen paidan, kokoa s ja näytin se päällä melkein hoikalta. En kyllä kehtaa silti pitää sitä, ennen kuin on vyötäröltä lähtenyt pari kiloa, sillä on se sen verran tiukka, että kun istuu, niin näkyy makkara, jos ei ole tarkkana. Ja mikään ei oo mun mielestä ällöttävämpää, kun näkyvä vatsamakkara. Yäk.

Vaikeaa

2009-03-19T12:21:00.000-07:00

Repesin kuitenkin ja kävin tänään puntarilla. Paino oli noussut puoli kiloa, mutta olihan se odotettavissa. Tähän mennessä oon elänyt paljon pienemmillä kalorimäärillä ja nyt oon nostanut joka päiväisen määrän tuhanteen, joten onhan se ihan loogista, että paino nousee aluksi vähän. Koitan vaan pysyä poissa puntarilta ja yrittää sietää pientä painon kertymistä, kunnes se taas lähtee laskuun. Onneksi sorruin myös mittanauhaan, jonka mukaan vyötärölle ja vatsan ympärille ei ole kertynyt yhtään mitään, itseasiassa ehkä vähän lähtenyt. Eli tuo paino koostuu varmaan vaan nesteistä... (toivottavasti.)

Ei mieli kuitenkaan kovin katossa ole. Ylitin tänään 1000 rajan reilulla parilla sadalla ja kulutin normaalia vähemmän, koska oli lepopäivä. Kulutin liikunnalla vain 300 kcal, kun kävin koiran kanssa kävelyllä ja sitten kävelin vielä kuviksesta kotiin. Ei mua sinäänsä haittaa, vaikkei paino laskisi kovin nopeasti, pelkään vaan etten pääse tavoitteeseeni. Pakko mun on.

Eikä asiaa auta, että huomenna ylittyy kyllä 1000 raja ainakin viidelläsadalla, sillä tehdään pitsaa illalla ja sitten pitäisi vielä baariin lähteä. No, ehkä oon kuitenkin ansainnut sen, kirjotukset huomenna sentään ohi! Ja jos kävelen kouluun ja takaisin ja käyn vielä lenkillä, niin kulutan yhteensä n. 700 kcal. Ehkä selviän.

Tajusin kuitenkin jotain tänään. Sen, etten enää ikinä laihduta minimaalisilla kalorimäärillä, sillä niillä saadut tulokset on niin katoavaisia. Enkä kyllä suosittele sitä kenellekään muullekaan.

Stressaa

2009-03-17T13:04:00.000-07:00

Huomenna on sitten se yhteiskuntaopin reaali. En tajua, miten mua jännittää se näin paljon. Oon kuitenki lukenut ihan riittävästi. Toisaalta taas ootan sitä, se on vähän niinku haaste. On mullaki elämä :D

Päätin, etten käy nyt hetkeen puntarilla. Koska jos ravaan puntarilla n. 6 kertaa päivässä niin kuin yleensä, niin tästä mun "terveellisestä" laihduttamisesta ei tuu mitään. Yritän pärjätä viikonloppuun asti ilman vaakaa. Ja mittanauhaa. Kuolen kyllä, jos mitään ei oo lähtenyt viikonloppuun mennessä. Syön 1000kcal päivässä ja kulutan siitä liikkumalla reilut 600 kcal + vielä sitten peruskulutus. Kai tällä tavoin on pakko laihtua?

Musta tuntuu, että oon kehittäny jonkin asteisen pakkomielteen tohon liikkumiseen. Siis kuitenkin terveen sellasen. Ennen en millään jaksanut lähteä aamulla lenkille. En jaksa kyllä nytkään, mutta silti joka aamu pakotan itteni lenkille ja kun juostessa tuntuu että kaikki voimat on loppu ja tekis mieli kaatua vaan maahan, niin juoksen vaan lujempaa. Saisinpa samaa intoa tohon lihaskunnon tekemiseen... Yleensä oon lenkin jälkeen niin kuollu, etten jaksa edes ajatella koko lihaskuntoa.

Ps. Äsken oli korvapuusteja pöydässä ja teki niin tiukkaa olla ottamatta yksi, kun ne oli niin pieniäkin vielä, mutta en ottanut <: Herkkulakko siis voimassa edelleen.

Tavoite

2009-03-15T13:51:00.000-07:00

Aloitan herkkulakon.
Se alkaa huomenna ja kestää ainakin vappuun asti, ehkä pidempäänkin.
Riippuen siitä, olenko saavuttanut sen avulla mitään tuloksia.
Asetin itselleni kunnon tavoitteen, yo-juhliini mennessä pitäisi olla 3,5 kiloa laihempi.
Aikaa niihin on 2 ja puoli kuukautta, joten luulisi onnistuvan.

Viimeinen viikko alkaa, enää kahdet kirjoitukset. Ensi perjantain matikan jälkeen elämä helpottaa. Ei enää koulua, ei stressiä, ei mitään. Sillon mulle vasta jääkin aikaa liikkua ja laihduttaa. Mutta mikä tärkeintä, silloin mulla on viimein aikaa mulle ja O:lle.
Vaikka ollaan joka päivä yhdessä, niin ei olla kuitenkaan sillein yhdessä.
Aika menee lukemiseen ja muihin asioihin. Kaipaan O:ta ihan mielettömästi.
Miten voi kaivata ihmistä, vaikka näkee sitä joka ikinen päivä?
No, mä voin.

Niin joo, aloitin viimein ajokortin ajamisen <: kivaa.

Wohoo!

2009-03-10T04:24:00.000-07:00

Nyt menee jo paremmin.
Päätin lopettaa tän järjettömän itseni kiduttamisen naurettavan pienillä kalorimäärillä ja päätin siirtyä isompiin, joissa pystyn pysymään.
Joka päivä kun käyn lenkillä saan syödä 1000 kcal ja silloin kun en käy juoksemassa, niin 800 kcal. Näissä määrissä pysyn helposti, voin syödä 4 melkein normaalia ateriaa päivässä, koska olen tottunut syömään vähäkalorisia ruokia. Tuloksiakin on selvästi tullut, vaaka näytti äsken 48,2kg. Kohta ollaan taas siellä 47 puolella, mihin joskus laihduttaessani jäin. Tällä tavalla tuloksia ei tule ehkä niin nopeasti, kuin pienemmillä määrillä, mutta tällä tavalla tulokset ei katoa taivaan tuuliin kahdessa viikossa, vaikka vähän lipsuisikin. Ja sitäpaitsi, eihän mulla mikään kiire olekaan.

Eilen oli äidinkielen essee, siis yo. Meni ihan ok. Ensi viikolla on sitten yhteiskuntaoppi ja matikka. Se matikka pelottaa mua tosi paljon. Prelistä sain L:n, mutta tentti meni niin perseelleen, etten kehtaa edes hakea sitä. Kuitenkin jotain juhlan aihetta tuolla matikka-rintamalla, sain nimittäin viimeisestä matikan kurssista 9:n, joka siis nostaa mun päättöarvosanan 9:ksi!

Matikasta puheen ollen, voisin mennä nyt laskemaan...

Please kill me

2009-03-05T10:06:00.000-08:00

Hajoo päääääääää. Oon niin kauhee possu, ettei tästä maailmasta varmana löydy toista samanlaista. En voi ymmärtää itteeni, oon varmaa joku helvetin masokistihullu.

Aamu alko lupaavasti, kävin tunnin juoksulenkillä ja söin omatekosta, erittäin vähärasvaista kasvispiirakkaa vähän. Tiesin, että mun pitäisi syödä sitä suklaakakkua ja söinkin, ja hyvää oli! Vähän lipsuin siinä vaiheessa ja söin myös muutaman keksin, mutta ajattelin etten syö enää mitään ja tulen kuviksesta kävellen kotiin, niin ne korjaantuu siinä. Kävelinkin kotiin, mutta mitä meninkään sitten tekemään. Söin lasagnea ja leipää ja sitten vielä lisää sitä kakkua ja vielä keksejäkin! En voi ymmärtää mikä mua vaivaa. Mut pitäis varmaan lukita johonkin suljettuun huoneeseen juoksumaton kanssa, että laihtuisin. Itsetunto on kyllä nyt niin pohjalukemissa, kun olla ja voi...

Lähtisin juoksulenkille ja juoksisin niin pitkään, että kaatuisin maahan väsymyksestä, mutten voi. Jalat hädin tuskin kantaa, kun ne on niin kipeät. Oon treenannu tällä viikolla ihan liikaa ilman lepoa.

En just nyt kestä itseäni.

Repeäminen

2009-03-04T10:51:00.000-08:00

Ette voi ymmärtää, kuinka järjettömästi vihaan itseäni tällä hetkellä.
Kolmas päivä menossa, ja mä repeän. Oon varmaan maailman surkein laihduttaja.

Kyllä mä tiedän, ettei tämän päivän 1500kcal satsi lihota mua (vaikka siihen sisältyykin suklaata), mutta henkisesti se tekee niin pahan olon, etten osaa edes selittää. Ja henkinen tahdonvoimahan on koko laihduttamisen ydin. Edes aamun 10km hiihtolenkki ei piristä mua pätkääkään. En edes mennyt sille juoksulenkille illalla, jalat oli niin kipeät.

Paastoaisin huomisen, mutten voi. On äitin synttärit ja on pakko syödä sille itsetekemääni suklaakakkua (Perkeleen kakku, siitä koko repeäminen johtuukin). Jospa puntari vain menisi aamulla 48:n puolelle (joo,varmasti), niin en angstaisi tästä enää yhtään.

Vituttaa vaan niin järjettömästi.

Ahdistavaa...

2009-03-03T12:34:00.000-08:00

Niin no, otsikko kertookin jo kaiken.
Ainut positiivinen asia tässä on se, ettei mua ahista tän päivän syömiset, päinvastoin. Jumalatonta ahdistusta aiheuttaa tällä hetkellä koulu... Pitäisi revetä niin moneksi. Ja parasta tässä on se, etten edes käy koulussa, oon lukulomalla. Mulla olis kaikki päivät aikaa laskea matikkaa ja lukea kirjoituksiin, soittaa pianolla musiikin itsenäistä ja tehdä kuvis-diplomi loppuun, mutta mitä mä teen. Urheilen ja nukun, ja ehkä lasken yhen laskun siinä välissä.

Se huono puoli tässä laihduttamisessa on, ettei jaksa tehdä kaikkea mitä pitäisi. On vaikeeta keskittyä johonkin derivoimiseen, kun kädet tärisee ja keho huutaa ruokaa. Sen takia nukunkin, se on ainut tapa miten saan pidettyä itseni poissa jääkaapilta. Ehkä pitäisi ajoittaa tuo opiskelu heti ruoan jälkeiselle ajalle.

No, onneksi tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa. Kyllä tää tästä, kunhan keho taas tottuu minimaaliseen energian saantiin.

Huomenna lähdetään taas hiihtämään. Innostuin, kun tajusin miten tehokasta liikuntaa se on, jos hiihtää hyvään tahtiin. Tuntuu hyvin myös käsissä, ja niissäkös mulla vasta onkin työmaata... Ajattelin käydä illalla myös juoksemassa, toivottavasti jaksan.

Hoituisi nuo koulu-asiat nyt ja lähtisi painoa se 5kg, niin elämä alkaisi näyttää jo hyvältä <: Näyttää se jo nyt hyvältä, mutta aina on varaa parantaa.

The first day of my life

2009-03-02T11:58:00.000-08:00

Päivä sujui ihan ok.
Kävin aamulla tunnin mittaisella juoksulenkillä
ja vähän myöhemmin kävelin vielä 45min lenkin.
Syömiset sujui ihan hyvin, tosin ylitin 500 kalorin
tavoitteeni 100:lla. Mutta se annettakoon anteeksi
näin ensimmäisenä päivänä.
Toisaalta, jos lipsun jo nyt,
niin miten mahdan pärjätä perjantaina,
jolloin tavoitteena olisi syödä vain 100 kcal.
No, ehkä en ajattele sitä nyt...

Huomen aamuna sitten äitin kanssa hiihtämään. Käydään tekemässä kunnon lenkki. Ihan kivaa vaihtelua tohon juoksemiseen, varsinkin kun oon juossu tota samaa lenkkiä ties kuinka kauan. Muutenkin kivaa viettää äitin kanssa aikaa, nyt kun vielä asun täällä.

Keksin muuten eilen hyvän laihdutusvinkin. Tai oikeastaan tavan seurata laihtumista, sillä puntari ei aina oo paras ratkaisu, varsinkin jos kasvattaa lihasmassaa samalla. Ottaa itsestään digikameralla valokuvia alusvaatteet päällä, eri kuvakulmista ja tallentaa ne sitten koneelle kansioon, johon merkitsee päivämäärän. Ottaa sitten vaikka parin viikon päästä uudestaan kuvia jne. Kuvista ainakin näkee onko laihtunut. Tää vaa taitaa vaatia sen, että on oma henkilökohtainen kone... Ellei sitten tallenna kuvia sähköpostiin.

Hmh..

2009-03-01T09:47:00.000-08:00

Huomenna se alkaa taas, laihdutus. Oon koko viikonlopun henkisesti valmistautunut elämän muutokseen. Laadin jopa suunnitelman miten lomitan kirjoituksiin lukemisen ja urheilun hyvin yhteen. Vielä pitäisi suunnitella ensi viikon ruokalista. Onneksi mulla ei ole järjetön kiire saadatuloksia, kunhan ennen kesää olen hyvässä kunnossa.

Yksi mun kaveri kertoi mulle viikonlopun aikana että se on muutama vuosi sitten kärsinyt vakavasta syömishäiriöstä, ollut sen takia ihan osastollakin. Tää tuli mulle ihan puun takaa, sillä nyt se on normaalipainoinen, eli ulkoapäin ei voi päätellä mitään. Se kerto mulle miten niillä kotona ollaan älyttömän tarkkoja sen syömisistä ja kaikesta ja miten sen perhe edelleen vahtii sitä kokoajan, vaikka se onkin parantunut. Se jotenkin herätti mut, mä en vois ikinä kuvitella et joku määräis mun liikkumisista, että kuinka paljon saan urheilla tai pakottais mut syömään, vaikkei ole nälkä. Vaikka aion laihduttaa alipainon puolelle, niin aion kuitenkin pitää kontrollin tässä touhussa. Mulla ei todellakaan ole aikomustakaan joutua minnekkään osastolle.

Btw, me saatiin O:n kanssa viimein asunto. Oon ihan innoissani. Viimein päästään alottamaan yhteinen elämä. Ehkä saan tästä asunto-innostuksesta myös intoa laihduttamiseen. Muutto on kuukauden päästä. Jännittää!

Final countdown

2009-02-26T13:14:00.000-08:00

Risteily oli mahtava. Oli tosi rentouttavaa olla vaan O:n ja perheen kanssa. Tajusin, että alkoholia voi juoda enemmän rellestämättä. Nautin kovasti. Nautin myös syömisestä, ja sitä kyllä harrastin ja paljon! Pitkästä aikaa en tuntenut huonoa omatuntoa, vaikka söin miettimättä tippaakaan kaloreita tai rasvamääriä. En tuntenut henkistä pahaa oloa, vaikka söin itseni täyteen. Hyvä että nautin, sillä nyt se loppuu.

Tämän viikonlopun otan vielä ns. pehmeänä laskuna, mutta ensi viikon alusta alkaa armoton laihduttaminen. Asiaa voi kyllä kieltämättä hankaloittaa se, että ostin virosta alkoholia varmaan enemmän kuin laki sallii.

Nyt nukkumaan, en malta oottaa että pääsen aamulla lenkille. En oo käynyt lenkillä kahteen viikkoon.

Yes, I will

2009-02-24T10:49:00.000-08:00

Päätin nyt siirtyä tänne blogspottiin, kun tämä on loppupeleissä sittenkin parempi, kuin muut blogit.

Mikään ei ole ehkä masentavampaa, kuin laihduttaa ja saavuttaa tuloksia ja sitten huomata, että hetkellisen mielenhäiriön (repsahduksen) jälkeen, niistä tuloksista ei ole mitään jäljellä.
Vihaan tällä hetkellä itseäni.

Pieni ja pyöreä, se minä olen. Niin kuin O, mun poikaystävä sanoi. Kai se tarkoitti sen vitsillä, kyllä mäkin aina taputtelen sen mahaa ja sanon sitä isoksi, vaikkei sillä mitään mahaa ole. Pelkkiä lihaksia vain. Tässä mielentilassa vaan otan kaiken tollasen niin itteeni. En tietenkään sitä sille sanonut, se kun ei tiedä että laihdutan, ainakaan näin intensiivisesti.

Oon ollut nyt pari viikkoa kipeänä, enkä sen takia ole pystynyt liikkumaan juuri ollenkaan. Syönyt oon kuitenkin suunnilleen kilpaurheilijan edestä. En tajua mikä muhun meni, en vain välittänyt. Huomenna lähdetään risteilylle, jolloin tulee taas mätettyä. Mutta sen jälkeen, varsinkin ensi viikolla edessä on muutos. Pakko saada tää laihdutus taas sujumaan.

Perjantaina pitäis lähteä juhlimaan, mutten tiedä miten kehtaan. Häpeän mun vartaloa.